Paloviina
| Paloviina. (v. Braunin mukaan.) Kirjoittanut Wilhelm von Braun |
- Terveet olit ajut kuorressansa,
- Tarkat tutkimahaan menojansa;
- Valliten ruumista.
- Vapaa oli pääkin poltteistansa,
- Kun ei vielä viinan keitin kanssa
- Haettu saalista.
- Viinan kohmelo, tuo hirmu kumma,
- Makas vielä kovin vankittunna
- Jyvän sisustassa.
- Kasvoin kohistus ja nenäin puna,
- Sinertävälle pohjall’ maalattuna,
- Ol’ outo Suomessa.
- Pannu kiehuu! Kas kuink’ myrkky syntyy!
- Viina kuohuu kuorestaan ja tyyntyy;
- Jokainen kurkku juo.
- Kaikki ajut tästä kohta heittyy,
- Maa ja taivas silmäin edest’ peittyy;
- Järki tän myös suo.
- Taivaan kaikki neljä pieltä vääntyy,
- Mielet kaikki harhateille kääntyy,
- Ja kuonot kukkivat.
- Juopot muuttaa kaikki, päivän yöksi,
- Luonnon juoman, veden, hirmu työksi,
- Itseltäns tukkivat.
- Nypyt nousee tuliselle poskell’,
- Käsi vapisee kun venhe koskell’
- Ja kieli sammeltaa.
- Eläin häpee; mies, Jumalan kuva,
- Se ainoa, kun luonnos on asuva,
- Vallitaan viinalta.
- Ydinten myrkky! Elikoiden kauhu!
- Miesten mieli! Palavan ajun sauhu!
- Ken keksi juomasi!?
- Joo – saatanas, Herraa kiusaten turhaan,
- Kateudest’ aivostel’ ihmis-murhan
- Ja – viinaa itkeili.
- Kunniakses kaikki kansat pauhaa,
- Raittiuden neuvoill’ aika nauraa,
- Suitsuttain uhrias.
- Koko maanpiiri templikses on tehty,
- Mutt’ saarnastuolis on tääll’ aina nähty,
- Pohjaisess’ isänmaass’.
- Ylt’ympäri, kuin susi, sinä ahmaat,
- Lihan ja ytimen pois luista kalvat,
- Syöt kaikk’ ja isoot vaan.
- Säännöt ja sakot turhaan uhkaa,
- Vallassas ovat ne, kun tuuless’ tuhka,
- Ja sulta poljetaan.
- Sanoppas mull’, etkös alati liehu,
- Kuss’ kapinan ja murhan poltti kiehuu
- Roistojen väliltä?
- Kun trenki haukkuu ja isäntä horjuu,
- Eikös se viina lie, kun järjen torjuu
- Pois kunnon retkiltä.
- Kuin peikko lymy-aarrettansa varjoo,
- Samoin myös juoppo tarkan silmän tarjoo
- Suudellull’ pullolle.
- Koska kerran tuomion torvi kaikaa
- Sitten myös, luulen, alkaa kiellon aika
- Tuoll’ viinan poltolle!?
- Helvetin keitti! juolaalle sä hengell’
- Tien suljit sinn’, kuss’ asuu Herran engel’,
- Jonn’ sinutta ol’s tull’.
- Vieraasi lopuks’ sinä vielä saatat
- Tulimereen, jost pappi taitaa saarnat,
- Ja – voitto ompi sull’.
Lähde: Sanomia Turusta 2.11.1860.