Palmuballaadi

Palmuballaadi. Kirjoittanut Kasperi Tanttu

Se tyttö oli Hilta

ja poika oli Heikki,

     se Hilta

     joka ilta

Heikin polvilla leikki.

Tuli todeksi se leikki,

     kun Heikki

     oli Heikki

ja Hilta oli Hilta,

mi polvilla leikki...

Kun palmuaamu koitti

niin Hilta se soitti:

     onks’ Heikki,

     nyt leikki

sun mielessäsi?

Täm’ on ystäväsi.

Eiks’ lähdetä metsään

ja poimita palmuja,

ja oteta, anneta

rakkausalmuja?»

Näin vastasi Heikki:

»se sopii se leikki.

Oon ylös jo nousussa,

yks’ jalka jo housussa.

Tule paikkahan tuttuun,

mä hyppään jo nuttuun

ja sitte ne käy taas

asiat juttuun.»

Elo oli kuin satua,

he astuivat katua

siksi kun pääsivät

puistikkoon.

He poimivat paljon

pajuista palmuja

ja ottivat, antoivat

rakkausalmuja.

     Se Heikki

     oli Heikki,

mi tunteilla leikki

ja Hilta oli Hilta,

min oma oli Heikki.

Hän sanoi: »Heikki...

No ... siunakkoon...

No ota, väsynyt,

altis mä oon...

He kävi kuin sadussa:

he saivat toisensa

ja palmusta tultua

naivat toisensa:

     oli Hilta

     nääs Hilta

     ja Heikki

     oli Heikki

mi hurmas’

ja huimas’

kun tunteilla leikki.

Sen aina he muistaa,

kun poimivat palmuja

ja ottivat, antoivat

rakkausalmuja.

Lähde: Tanttu, Kasperi & Jali Joutsen 1915: Parivaljakolla: humoristisia runoja. Paperikauppa »Viertola», Tampere.