Palkollisten laillisesta pestaamisesta

Palkollisten laillisesta pestaamisesta. Kirjoittanut Kustaa Paturi

Palkollisten laillisesta pestaamisesta.

Ilahuttawa ajanmerkki Suomessa on wapauden hyweksiminen; mutta kullakin asialla pitäisi oleman wissit rajansa: ”kohtuus on kaikissa paras”. Wapauden puolustus, eräissä seikoissa, näyttää jo rupeewan pyrkimään yli rajainsa, sekä käytöksessä, että erityisten oppineitten kirjoituksissa, kuin sanowat muussa ei tarwittawan eli ei hyödyttäwän lain kuin siinä muka ”waan ettei toinen loukkaisi toisen omaisuutta”. Mainitussa katsannossa ei olisi enää ajan tapa muusta puhuakaan kansallisista puuhista kuin waltiollisen lain ulkopuolella. Kuitenkin katsoen kansan nykyiseen siwistyksen tilaan ja tapain käytäntö-laatuun en luulis olewan liikanaista puhua ja turwata puheeksi otetun waltiollisen lain sisäpuolella kuuluwaan seikkaan, ja waatia seuraamaan lain pyhitystä. Pantaisiinko tuon seikan tohtia. – Pereellisen elämän yhteys on sekä wahwempi että luonnostansa waihtuwa keino uskollisuutta, rakkautta, rauhaa, siweyttä ja järjestys-hoitoa matkaan-saattamaan; sitä wastaan missä pereellisen elämän yhteys mielissä hajoo, siellä uskollisuus laimenee, rakkaus kylmenee, rauha muuttuu eripuraisuudeksi, siweys riettamustuu ja järjestys lamaantuu. Esim. hylkääkö isäntä palkollisen, nimittäin ei pestaa enää seuraawaksi wuodeksi, niin palkollinen pahastuu ylenkatseesta, heittää itsensä huolimattomaksi työnteossa ja kuuliaisuudessa. Jos on toisia palkollisia, joita isäntä pestaa wielä toiseksi wuodeksi, niin yhden eli useeamman poismenewan huolimattomuus kosee wielä toisiinkin. Isäntä hawatessansa muutoksen palkollisessa, tekee muistuttuksia, waikuttaisiko ne jotakin – ei kuitenkaan niin hywin että palkollisen oli olisi entisen tapaista. Tottelemattomuudesta taas isäntä tulee tyytymättömäksi ja welttoutuu palkollisenki paraan walwomisessa. Näin tulee nurjuutta ja wahinkoa kahden puolen. Hylkäisikö palkollinen olopaikkansa: niin kauwan kuin ei ole wielä kellenkään pestattu, tapaansa mukaan tekee tehtäwänsä, niin pysyäksensä hywässä maineessa ja saadaksensa hywän päästö-kirjan ja sen kautta hywän paikan; päästö-kirjan isännältä ja toisen pestin saatua wähä-wähältä heittää itsensä huolimattomaksi, laiskaksi ja epärehelliseksi. Niin kauwan kuin palkollinen odottaa toista hywää paikkaa eli hywää päästö-kirjaa saada tai aikoo edelleen olla isännällä, sen työnteossa näyttää jossakussa mitassa olewan tarkoitus isännän hyödyn katsantoa; mutta usein ensi wuosipäiwänä pois-muuttawain ja päästö-kirjan saatua isännän parhaan katsominen lamaantuu peräti, jotta näyttää työnteolla ei olewan muuta tarkoitusta kuin että waan jotakin tekee. Jos ei haltiansilmä ole tarkkaamassa eikä tekemässä muistutuksia, niin monestakin tekemästä työstä on toisessa katsannossa yhtä paljo, jos ei enempi, wahinkoa kuin hyötyä. Jota pitemmän ajan semmoinen tila tulee kestämään, sitä pahemmin se luontuu palkollisen alituiseksi tawaksiki. Haltioille semmoinen palkollisten welttous ja epärehellisyys tekee sitä suuremman wahingon mitä pidempi ja kallis-arwoisempi wuoden aika pestaamisesta on muuttopäiwään. Kuin Suomessa on suurin osa palkollisista maanwiljelijöillä ja maanwiljelys-töissä, joiden aika on suwella kowin kallis ja arwoisa, niin tekee aikainen pestaaminen maanwiljelijöille kowin hankalan ja rasittawan kohdan, joka taastuttaa koko kansakunnan wointia, ja erittäisin palkollisten omaakin palkka-etua. Sikälihän maanwiljeliä woipi maksaa palkollisille, mikäli palkolliset häntä hyödyttäwät eli hänelle woimia antawat! Kaupungeissa ja tehtaissa, työ-laadun suhteen, ei tulekaan samaan arwoon se aika, milloin palkolliset pestataan; mutta maanwiljelijöille se aika on ehdottomasti tärkeä, eriwuoden ajoilla wälttämättömästi toimeen-saatawain töiden wuoksi. Palkkawäen oma etu tekee samoista syistä wuosipalweluksen tarpeelliseksi. Näin pereellisen elämän hoidossa ja kuuliaisuudessa olleessa luontuwat he siweyteen ja työ-ahkeruuteen, sitä wastaan kuin erittäinki nuoren-puoliset palweliat, huikentelewaisuudesta sekä etunsa ymmärtämättömyydestä, luontuissiwat muutoin irstaisuuteen, laiskuuteen ja maankulkiamen tapoihin.

Kysytäänkö taas syitä, mikä laittoman ja waraisen pestaamisen on waikuttanut? niin on wastaus: pää-syy on isäntäwäen omanwoiton pyyntö, ennakolta pyytäessä paraita palkolllisia. Se on matkaansaattanut pian yleisen lainrikkomisen, kuin ei yksityisten, pestaajain eli pestattawain puolesta, sowi jättäytyä pestaamisessa muiden jälesssä kulkemaan. Kuka ei pysyttele muiden rinnalla, hänellä on useesti ”Matti Myöhäisen” osa. Mieltä oikein murentaa nähdessä, kuin moniaisissa paikkakunnissa ei lain woimaa panna kysymykseenkään muissa kuin eripurasemmissa tapauksissa. Kokemus antaa surkuteltawan kuwauksen, kuin eri aikoina ja eri paikkakunnissa suuria pahennuksia ja ilweellistä pilantekoa on harjoitettu semmoisissa tapauksissa, jolloinka ei ole laillista pestaus-aikaa eikä päästökirjain laillista waatimiusta seurattu. Moni palkollinen on ottanut, milloin ei päästökirjaa waadita, yhden pestin toisen perään, pitäen wiikkokausia takanansa pesti-rahan ennen kuin on sen takasi-wienyt, eli on pitänyt täydellä petturuudella pestirahan aiwan hywänänsä. Kuin semmoisen kaupan tapaa on missä harjoitettu pitemmän aikaa, niin pestiperäystä ei enää lueta miksikään häpeäksi; moni on oikein kehunut kunnianansa, että hän olisi jo niin monta paikaa saanut. Semmoinen tapa on matkaansaattanut isäntä-wäelle harmia, pilkkaa ja wahinkoa, kuin moni palkollisen ottaja on pestannut seitsemänkin palkollista, ja moniaan wiikon päästä on saanut joko kaikkein eli useamman pestin takasin ja lopulla on täytynyt tyytyä semmoisiin, jotka owat irtaimiksi jääneet, ollen he kelpaamattomia muille.

Mainittuun sekasotkuun tuskaantuneena pidettiin Janakkalassa kewät-suwella w. 1859 pitäjänkokous saatawaksi palkollisten pestaaminen lailliseen järjestykseen. Sen saamiseksi katsottiin paraaksi ja suostuttiin yksimielisesti, että käytettäisi kirjapainossa painetuita päästö-kirjoja, jota warten pitäjä jaetiin piirikuntiin, joihinka kuhunkin walittiin päästökirjain kirjoittajat, jotka saawat ottaa lunastusta 5 kop. kappaleesta. Piirikunnan kirjoittaja sakon haastolla ei saa kirjoittaa päästökirjaa omille eikä muiden palkollisille ennen laillista aikaa ja tulee hänen tehdä päästökirjat oman-tunnon ehdolla eikä yksin antajan mielen mukaan, jos nimittäin tuntisi antajan tahtowan antaa parempaa eli huonompaa päästökirjaa. Asia pantiin toimeen ja on jo pari wuotta seurattu. Se on matkaansaattanut hywän järjestyksen pestauksessa kuin myös päästökirjain antamisessa, kuin on heikompainki isäntäin nyt ollut huokea kieltää palkolliselta päästö-kirjaa ennen laillista aikaa, koska päästö-kirjain tehelmät (planketit) owat piirikunnan kirjoittajilla ja niiden walmistettawat. Mutta walitettawasti häiriöksi ja haitaksi on kuulunut walitus-puheita, että wiime wuonna muista paikkakunnista wanhan tawan mukaan pestattiin ennen laillista aikaa, joka näytti jättäwän Janakkalan sekä haltia-wäkeä että palkollisia muita jälemmäksi pestaus-seikasta. Tuo on warsin suuri harmi ja kiusa kuin ei laillista aikaa seurata yleisesti. Olis tuota laillisella ajallakin, eli 3 kuukaudessa, jo aikaa toimittaa pestatuksi waikka ulkomailta, eiwätkä nuo lain rikkojat, muita ennen ennättämisellä, ole wielä päässeet kuuhun lentämään.

Siinä päästökirjan tehelmässä, joka on Janakkalassa otettu hywäksi ja yleisesti käytettäwäksi, on kirjoitettawa palwelijan nimi ja ikä kuin myös aika, jonka se on ollut päästökirjan antajalla. Sitte on kullaki palkollisen omaisuudella lukeminen, työtaidon ja tapain wuoksi sekä hywyyden että huonouden puolesta eri riwinsä eli ratinsa, kuin myös on kullaki omaisuus-riwillä taas 4 eri aukkoa, joihin woidaan merkitä, missä määrässä on palkollisella se merkittäeä omaisuus, eli jos sillä on miki omaisuus taikka ”erinomaisesti eli hywin”, tahi ”awullisesti eli jotenkin”, tahi ”huonosti eli wähin”, tahi sitte ”ei harjoittanut eli tietämätöin”. Päästökirjan alle on pantawan sekä piirikunnan kirjoittajan että päästökirjan antajan nimi. *)

Hywäin niin kuin huonoinki asiain ja tapain laatu waikuttaa pää-asiallisesti ylhäältä alaspäin, aiwan wahässä mitassa alhaalla ylöspäin. Niin on pestaamisen tawan kanssakin näyttäinyt. Kaupunkilaiset ja wallas-säätyiset owat edellä-käyneet ennen-aikaisessa pestaamisessa. Kuin kieltämätä palkollisten pestaamisen seikassa on myöhäisempi ja wissi rajoitettu aika sekä hengelliseksi että ruumiilliseksi hyödyksi, niin siinä waatisi seurata laillista järjestystä. Helsingin kaupunki on Suomen kansan etuneänä hywissä ja huonoissa tawoissa ja asioissa, ja walitettawasti on siellä pestaus-lain pyhyytäki etunenässä rikottu. Tuo olisi toiwottawa asia, jos Helsinkiläiset ajattelisiwat waraisen pestaus-seikan suurta wahinkoa, etenki maalaisille, ja etunenässä rupeisiwat pitämään pestauslakia pyhänä, johonka he owat itse asiansa wuoksi tärkeästi welwollisia, niinkauwan kuin he pitäwwät wuosipalkollisia pestauksen kautta ja tahtowat nauttia wuosipalkollisten pitämisen oikeutta. Sitte woisi toiwoa muiden kaupunkien ja maallaki ruwettawan seuraamaan Helsinkiläisten tapaa. Helsingissä on Suomen sanomakirjallisuudenki pesä, jotta on syytä toiwoa, senkin waikuttawan puheena-olewassa asiassa. Muuallakaan ei mahdettako nukuksissa olla!

*) Kunnioit. lähettäjä on pyytänyt meitä julistamaan koko sen Janakkalaisten päästökirja-kaawan, waan se ei mahdu S:ttaren kaitaisiin palstoihin.

Maamies

(Suomettaren toimituksen kommentti)

– Palkollisten laillisesta pestaamisesta olemme tässä edellä julistaneet lähetyn kirjoituksen, joka waatii meitä joihinkuihin muistutuksiin. – Kuin muka lähettäjä sanoo, wapauden puolustuksen rupeewan eräissä seikoissa pyrkimään yli rajainsa, siinä että erityiset oppineet olisiwat kirjoittaneet, lain olewan tarpeettoman eli hyödyttömän muussa kuin siinä ”waan ettei toinen loukkaisi toisen omaisuutta”, niin jäämme ajattelemaan, jos kukaan ”oppinut” on näin kirjoittanut, tahi jos lähettäjä ei waan liene pysähtynyt eli kihertynyt missäki kirjoituksessa yksinäiseen semmoiseen lauseeseen, hawaitsematta se lauseen kuuluwan johonki pitempään aineeseen, jossa niin on sopinut lausua. Sillä lakia tarwitaan muuhunki kuin waan omaisuuden turwaamiseen, emmekä luule kenenkään ”oppineen” olewan niin oppimattoman, ettei tietäisi muuta hywää olewankaan ihmisellä kuin omaisuutta, jossa lain turwa on tarpeellinen ja hyödyllinen. Se tieto ei kuitenkaan kiellä ”oppineita” eikä muita edistyksen harrastajia rakastamasta wapautta niin kuin ihmiskunnan kalliinta omistusta, jonka nautintoon on yhteisesti ja yleisesti pyrittäwä. Paitsi muuta on laki siinäki pyrinnöstä paraimmia wälikappaleita kaswatuksen wuoksi. Mutta laki ei silloin saa olla hywäin ihmisten siteenä eikä laillisen aikutuksen ja wapauden haittana, waan ainoastansa ojenusnuorana kaikkille sekä kurituksena pahoille hywyyteen. Siinä katsanniossa woidaan kyllä sanoa, että lakia ei tarwita eikä se hyödytä muussa kuin siinä waan ettei toinen loukkaa eli riko toisensa oikeutta. Wapauden harrastajat eiwät ollenkaan wihaa eiwätkä ylenkatso lakia, waan ennemmin lujasti waatiwat. että laki on aina toteltawa ja noudatettawa niinkauwan kuin se on lakina, waikka he kaikintawoin ahkeroiwat saada kumotuksi ja muutetuksi kaikki wapaudelle haitalliset ja ihmisarwoa alentawaiset sekä muutoin turmelewaiset lait ja säännöt. Semmoinen turmelus on juuri ”palkollis-säännössä” w:lta 1805, jota kunnioit. lähettäjä puolustaa . Hänen omista sanoista se nähdään, että sen kautta sekä isäntä- että palweluswäki on alinomaisessa reslassa ja simpussa, joka turmelee ja murtaa kansassa rehellisyyden tunnon, wetäen isännät lakia rikkomaan ja pakolliset petoksiin pestin ottamisessa. Emme ollenkaan puolusta isäntäin rikoksia tätä palkollissääntöä wastaan emmekä palkollisten petoksia; me kokonaan wihaamme niitä ja waroitamme niistä. Waan läh. itse kuwaa ne syyt, jotka wiewät niihin rikoksiin ja petoksiin, ja eikö sentähden olisi paras, että palkollissääntö saataisiin uudistetuksi, muutetuksi ja parannetuksi, että päästäisiin niistä koko kansallemme turmelewaisista syistä? Läh. kyllä esittää miten Janakkalassa on koeteltu keinoa, jonka kautta woitaisiin se palkollissääntö pidettää woimassa. Waan nähtäwästi ei se keino mitään warsinaisesti auta, mutta lisäksi tuottaa uutta turmellusta. Lähettäjän niin kuin Janakkalaistenki tarkoitus näyttää muka olewan palkollisten pitäminen isäntäwäen orjuudessa, eikä hän hawaitse, että se juuri on pääwika nykyisessä palkollissäännössämme, joka on syy kaikkeen pahennukseen ja turmelukseen. Hän ei tahdo nähdä sitä, että palkollisen ja isäntäwäen wäli on sama kuin muiden ihmisten, jotka owat tehneet jonku liiton keskenänsä. Että palkollisen tulee olla isännällensä uskollinen ja kuuliainen, lankeaa itsestänsä, waan ei sentähden hänen kohtansa tarwitse olla semmoisen, että hänen ihmis-arwonsa ja senkautta itsearwonsa loukkautuu, joka wälttämättömästi seuraa siitä, että hänen laki jättää isännän mieliwaltaan. Se taa tuottaa, että palwelija ei himoitse welwollisuuksiansa täyttää omantunnon pakoituksesta mutta waan paljaasta täyttymyksestä eikä hänellä ole yllytystä parempaan työn taitoon ja harjoitukseen. Hän muka näkee lait ja asetukset olewan itseänsä wastaan ja isännän puolella, jonkatähden hänellä on nurjanpuolinen katsanto isäntänsä etuin walwonnasta. Eikös sentähden, hywä Maanmies, olisi parempi, että jätettäisiin pois nuo wuosipalweluksen pakot, tuo isäntäin kurituswalta, nuo pestaus-ajan määräykset jne., ja annettaisiin se kaikki ja kokonaan wapaaseen isännän ja palkollisen wälitykseen ja keskinäiseen liittoon? Jos tahtowat tehdä päiwä-, kuukaus- tahi wuosi-palweluksen liiton keskenänsä, se ei mahtaisi waltakuntaa liikuttaa enemmän kuin esim. kauppiaan ja hänen konttoristinsa tahi tehdas-isännän ja hänen työmiestensä samanlaiset liitot, joita kohtaan laki ei määrää muuta kuin että liiton ehdot owat kumpaiseltakin puolelta täytettäwät. Ja waikka näissä ei ole wuosipalweluksen pakkoa, on kuitenki nähtäwä, että wapaat kauppa-palwelijat ja tehtaiden työwäki pysywät pitemmän aikaa yhdessä paikkaa isäntäinsä palweluksessa kuin rengit ja piiat, joille kutienki laki on tehnyt niin kiinnittäwiä määräyksiä. Ulkomailla, missä palkollisten ja isäntäin wäli on aiwan wapaa, nähdään palwelijain pysywän kymmeniä wuosia yhdellä isännällä, waikk’ei ole liitossa enemmän kuin kuukauden palwelus kerrassaan, 2 à 8 päiwän ylössanomisella. Siinä ei ole mitään wuosipalweluksen siteitä ja kumpikin woisi kuukauden päästä toisestaan eritä, waan kuitenkaan he sitä eiwät tee. Mutta siinä se juuri on wapauden suuri salaisuus, että se pitää ihmiset toisiinsa ei pakon kahleilla waan rakkauden, keskinäisen kunnioittamisen ja yhteisen edun hempeillä siteillä. Näyttää nykyinen palkollissääntömme antawan isännille paljo etuja, kuin se sallii isännän kohdella palwelijatansa miten tahansa ja pakoittaa tätä kuitenki kestämään koko pitkän wuoden isäntänsä mieliwaltaa. Waan kuin nähdään, minkälaiseksi sama palkollis-sääntö on palwelijawäkemme saattanut, niin jo isäntäin pitäisi hawaita, että pakkopaweluksen ja isäntäwallan lakastuttaminen olisi heidän oma etunsa, ja että palkolliset muuttuisiwat toisenlaisiksi, kuin isäntäin täytyisi, itsewaltaisuutensa menetettyä, kohdella heitä ihmisiksi, rakkaudella ja kohtuudella. Eiwät silloin palkollisetkaan woisi tehdä työtä ainoastaan kepin pakosta, waan oma etu silloin kiihoittaisi heitä parempaan työtaitoon ja ahkeruuteen, niin pysyäksesä isäntäinsä suosiossa ja saadaksensa paremmat palkat. Palkollissäännön turwissa isännät luulewat woiwansa pakoittaa palkolliset mihin wuosipalkkoihin tahansa, waan se ei kuitenkaan ole niin, sen näkee jokainen, ja mitä on wielä pahempi, palkollisten työtaito ja ahkeruus on nykyjään ja mainituista syistä niin huono, ettei se edes wastaa sitä palkkaa, joka nyt heille maksetaan.

Maamies.

Lähde: Suometar 5/7/1861