Palkollisen-Virsi *).

Kirjoittanut anonyymi


Mun säätyn’ sääsit Jumala!
Siis tytyvällä taidolla
Suo askareeni toimitan
Ja rauhaa kaikkein tarkoitan.
Sen, edes muista, etua,
Kuin ravitseepi minua.
Kuin isäntääni tottelen,
Niin käskyä myös kuultelen
Sen, jonka silmä selkiä
Mun toimeni on näkevä.
Sen tahtoa ma’ noudatan,
Kuin työni hyvin toimitan.
Vaan Jesu! ole apunan’,
Kuin itse muodos’ palvelian
Syntimme kaikki kantelit
Ja poikennehet pelastit.
Rukouksell’ ja uskolla
Lähestyn, Herra! sinua.
Auringon nostes’ aamulla
Sun tykös riennän toivolla;
Ja päivän töistä päästyän’
Sun laupeuttas ylistän.
Niin iloll’ työni toimitan
Ja levon maistan makian.
Ja Herran päivän Herralle
Pyhitän sielun valolle;
Ja huonehesa Jumalan
Saan kuulta’ sanan ihanan.
Niin henki Herras’ iloitsee,
Kuin suun ja sielun ravitsee.
Toimella, raittiuudella
Ja sielun puhtaudella
Sen Isän etsin armoa,
Kuin hoiti minun lapsena.
Kuin ikä vanhan vaivuttaa,
Hän turva taas on ainoa.
Ei kadehi mun silmäni
Etua lähimmäiseni.
On kaikill’ kuorma ajasa
Ja yksi maja mullasa.
Kuin uskosa on tytyvä,
Se taivahan on perivä.

*) Veisataan kuin N:o 10. Suom. Virsi kirjasa: Isä meidän ylhääll’ taivaas’. Suomennettu Uudesta Ruottalaisesta Virsi kirjasta N:o 334:nen jälkeen.


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia -lehden vuosikerta 1829, 30. tammikuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 29.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Oulun Viikko-Sanomia, vuosikerta 1829. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ovs/ovs_1829_rdf.xml.