Palkollisen-Virsi

Palkollisen-Virsi *). Kirjoittanut anonyymi

Mun säätyn’ sääsit Jumala!

Siis tytyvällä taidolla

Suo askareeni toimitan

Ja rauhaa kaikkein tarkoitan.

Sen, edes muista, etua,

Kuin ravitseepi minua.

Kuin isäntääni tottelen,

Niin käskyä myös kuultelen

Sen, jonka silmä selkiä

Mun toimeni on näkevä.

Sen tahtoa ma’ noudatan,

Kuin työni hyvin toimitan.

Vaan Jesu! ole apunan’,

Kuin itse muodos’ palvelian

Syntimme kaikki kantelit

Ja poikennehet pelastit.

Rukouksell’ ja uskolla

Lähestyn, Herra! sinua.

Auringon nostes’ aamulla

Sun tykös riennän toivolla;

Ja päivän töistä päästyän’

Sun laupeuttas ylistän.

Niin iloll’ työni toimitan

Ja levon maistan makian.

Ja Herran päivän Herralle

Pyhitän sielun valolle;

Ja huonehesa Jumalan

Saan kuulta’ sanan ihanan.

Niin henki Herras’ iloitsee,

Kuin suun ja sielun ravitsee.

Toimella, raittiuudella

Ja sielun puhtaudella

Sen Isän etsin armoa,

Kuin hoiti minun lapsena.

Kuin ikä vanhan vaivuttaa,

Hän turva taas on ainoa.

Ei kadehi mun silmäni

Etua lähimmäiseni.

On kaikill’ kuorma ajasa

Ja yksi maja mullasa.

Kuin uskosa on tytyvä,

Se taivahan on perivä.

*) Veisataan kuin N:o 10. Suom. Virsi kirjasa: Isä meidän ylhääll’ taivaas’. Suomennettu Uudesta Ruottalaisesta Virsi kirjasta N:o 334:nen jälkeen.

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia -lehden vuosikerta 1829, 30. tammikuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 29.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Oulun Viikko-Sanomia, vuosikerta 1829. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ovs/ovs_1829_rdf.xml.