Paljastunut

XVIII [Paljastunut] Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Lihaksituleminen kaiken vihan,

maan raakuuden ja raivon ruumiistuma,

jaloksi naamioitu huuto lihan,

pyhäksi hunnutettu portto ruma,

jo yltäs valheen harsot valahtihan,

vain iljetys jäi, kauniin kammoksuma.

Miks elämää saat saastuttaa ja niellä?

Miks sua vihdoin ei jo kansat kiellä?

Jo juotti liian kauan hurmeellansa

sua verenimijätä miehet, naiset;

elonsa kantoi, kaikkein kalleimpansa

kukoistavat ja uljaat nuorukaiset

sinulle; ruoskaas, ruttoos kaikki kansa

alistui, uskoen näin jumalaiset

lait täyttävänsä, huomaamatta, että

kumarsikin pääpahaa, perkelettä.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.