Paljain jaloin

Paljain jaloin Kirjoittanut Uuno Kailas

Niin mä kerran

tieni aloin,

niin mä kuljen:

paljain jaloin.

Avohaavat

syvät näissä

ammottavat

kantapäissä:

rystysihin

joka kiven

jäänyt niist´ on

verta hiven.

– Mutta niinkuin

matkan aloin,

päätän myös sen:

paljain jaloin.

Silloinkin, kun

tuska syvin

viiltää, virkan:

– Näin on hyvin.

– Tapahtukoon

tahtos sinun,

Kohtaloni,

eikä minun.

Lähde: Kailas, Uuno 1932: Runoja. WSOY, Porvoo.