Palava pensas.

Kirjoittanut Kössi Kaatra


Sa oot se pensas palava,
min erämaassa näin ma
ja jonka luokse korvessa
hämmästyneenä jäin ma.
Oi katso, riisuin kenkäni,
kun paikka tää on pyhä,
ja polvistuin nyt eessäsi
ma vielä viivyn yhä.
Ja silmin seuraan liekkejä,
jotk’ katsehestas valuu;
on kuollut mulle elämä
ja unhoittunut paluu.
Oi katso kuinka rintani
nyt puhdas on ja suuri
ja kuink’ on valmis voimani
suurtöiden tekoon juuri.
Sa puhu vain ja käske, sun
sanaasi vaan ma vuotan,
yks’ sana sun on käsky mun
ja voittohon ma luotan.
Oi anna merkki yksi vaan
ja valmis olen heti
ja vaivun vaikka alle maan,
jos sun ma täällä petin.


Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.