Palava pensas
Palava pensas. Kirjoittanut Kössi Kaatra |
- Sa oot se pensas palava,
- min erämaassa näin ma
- ja jonka luokse korvessa
- hämmästyneenä jäin ma.
- Oi katso, riisuin kenkäni,
- kun paikka tää on pyhä,
- ja polvistuin nyt eessäsi
- ma vielä viivyn yhä.
- Ja silmin seuraan liekkejä,
- jotk’ katsehestas valuu;
- on kuollut mulle elämä
- ja unhoittunut paluu.
- Oi katso kuinka rintani
- nyt puhdas on ja suuri
- ja kuink’ on valmis voimani
- suurtöiden tekoon juuri.
- Sa puhu vain ja käske, sun
- sanaasi vaan ma vuotan,
- yks’ sana sun on käsky mun
- ja voittohon ma luotan.
- Oi anna merkki yksi vaan
- ja valmis olen heti
- ja vaivun vaikka alle maan,
- jos sun ma täällä petin.
Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.