Palautettu
Palautettu. Kirjoittanut Olli Wuorinen |
- Ol’ elon aamu ihanaa
- Minullai maailmassa,
- Mut’ pian päivä pilven taa
- Pakeni paistamasta;
- Mä vierin myrskyn maailmaan,
- Juur pyörtehesen pahimpaan.
- Sen seuroista mä ensistäin
- Peräti poijes kiellyin,
- Vaan usein näitä nähtyäin
- Mä vihdoin niihin miellyin;
- Unohdin kaikkein kalleimman,
- Tään isänmaan ja – taivahan.
- Mä huikennellen horjahdin
- Totuuden, taidon tieltä,
- Pyhimmät tunnot turmelin,
- Lisäilin lihan mieltä;
- Ijäti oisin eksynyt,
- Ell’ ei ois Herra etsinyt.
- Vaan nyt se kaikki näkevä
- Loi silmäns kurjaa kohti:
- Hän valo, voipa, väkevä
- Jo jalosti mun johti
- Taas tielle, jolta erkenin;
- Suo, Herra, sillä pysyisin!
Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.