Palanen kiitollisuutta kansalaiselta P. Kumpulaiselle 15:sta vuoden historiasta

Palanen kiitollisuutta kansalaiselta P. Kumpulaiselle 15:sta vuoden historiasta. Kirjoittanut Isak Hirvonen

Muistaahan veikot vuoden sen,

Kuin meille Suomenkielinen

Tul’ ”Julkinen Sanoma:”

Kun kreivi Bergi matkusti

Ja Suomen maata tarkasti

Rajasta rajaan asti!

Jos ensi numerota et

Oo vielä minneen hukannut

Tai muuten turmellut:

Niin lue! Löydät lausehet,

Niin monet suuret toivehet –

Ne on jo toteentunna!

Lue yhtä hartahasti vaan

Kuin kirjaili hän toivojaan:

Lyö silmäs sitte umpeen

Ja siinä räpäyksessä

Sivuuta vuosikymmentä,

Niin heräät aikaan uuteen.

Nyt katso! uudet kauppalat,

On rautatiet, on rohtolat,

Kanavat, kansa-koulut!

Ken henki niitä huokasi,

Ken ruhtinaalta rukoili,

Ken kreiviämme pyysi?

Sä tunnet miehen, nimen myös,

Sen tunnet jalot toimet, työt,

Sen harrastukset hartaat!

Myös tunnet työnsä raskahat,

Vaelluksensa vaikiat –

Kaikk’ isänmaalle armaat!

Kuin kansa nukkui uniaan,

Tä’ mies öin päivin ahkeraan

Työskeli toimissansa:

Itseensä oppi tuntemaan

Ja isänmaataan, kansoaan,

Sen puuttehia monta! –

Tuomitkoon työnsä, toimensa:

Mit’ mietti lempi-rintansa

Maataan ja kansaa kohtaan.

Tä’ mies, kun suunsa aukasi,

Lausu, sen kreivi huomasi

Ja käski ukon haastaa.

En erehdy, jos sanonen:

Juur’ ensimäisen säkenen

Tä’ mies löi tuluksistaan.

Säkene, jok’ salamana

Nyt huomautti ruhtinaa

Ja suurta rakkauttaan!

En sano, että vaikutti,

Ett’ uusi aika aukesi

Kerrassaan Suomellemme;

Vaan ukkoamme katsahdan,

Jo löydän hänen istuvan

Säätyjen istunnoissa!

Vaan joko oot nyt niittänyt

Sen kaiken mit’ oot kylvänyt?

– On lasten kysymystä.

Sun kylvöis sekaan vihamies

Ohdahkkeet, roskat kylvää ties –

Herra! suo kärsimystä!

Oi isämme, oi veljemme

Kuin kiitosta et kaivanne,

Et etsi palkkaa suurta;

Kuitenki kalvaa kateus

Veljeis, ja viha kavaluus

Sun elois onnen juurta!

Sun omaisuutes, onnesi

Oot antanunna uhriksi

Isäinmaan alttarilla;

Kuitenkaan omat miehesi

Ja oma aikakausi,

Näit’ ei voi arvostella!

Mutt’, hyvä työ ei hukkune

Ehk’ siemen multaan mätänee

Ja kylvö-miehet kaatuu. –

Pois aikakaudet rientävät

Vaan vesat varsiks’ kasvavat

Ja hedelmätkin joutuu!

Jos kuink’ kehrää ”vaiheitar

Onneemme kummit kuteitaan,”

Kuin runoilia lausuu,

Niin tulee palkka työstäsi

On onnen päivä voittosi!

On voitto viimein saatu.

Sen tietköön kukin sortaja

Ett’ köyhäkin on voittaja,

Sen suojaa laki vahva. –

Tä’ maa ei olekkaan orjain maa,

Sen hallitsee yks’ ruhtina,

Lemmellä, oikeudella! – V. 1870.

Kansalainen [Isak Hirvonen].

Lähde: Tapio 26.2.1870.