Palanen Nerkon kanavan historiasta

Palanen Nerkon kanavan historiasta.

Kirjoittanut Isak Hirvonen


Seuraavalle on pyydetty tilaa lehdessämme.

On Lapinlahden rannalla
Pienoinen kirkko, vanha jo
Ja puoleks’ lahonneena:
Sen vieressä on hauta-maa,
Se, missä viime levon saa
Matkaajat vaipuneina.
Sen yhteen reunaan erilleen
On kaivettuna rivilleen
Eri-hauta muukalaisten;
Siin’ muista tienoin kulkeneet,
Ehk’ toisiaan ei tunteneet
Lepäävät rinnatusten.
Heit’ nälkä ajoi kodistaan
Vieraisiin seutuin kulkemaan,
Einettä etsimähän;
Mutt’ hirmukuolo raivosi,
Heit’ tällä tiellä tempasi,
Korjasi riviin tähän.
Nerkolle työhön rientäneet
He ol’ ja sinne tuonehet
Vaimons’ ja monta lasta.
Mies, minkä sieltä ansaitsi,
Omillen näille tasaili,
Kuin saamme kuulla vasta:
Vaan yhden muru monille
Vaimoille, niin myös lapsille
Riittän’ ei nälkäisille!
Jos heiniäki, jauhettiin,
Jäkälät, parkit leivottiin;
Ei niistä nääntyville!
Ei neli-jalkasiksi, ei,
Ne ihmiskurjat muuttuneet
Ehk’ heiniäki söivät – –
Vaan järjellisnä työtänsä
Tekivät aivan myötäänsä,
Siksi kuin loppui voimat!
Vaan voimat koska vaipuivat,
He sairastamaan joutuivat,
Kuolit ja lyötiin lautoin!
Jäi vaimot, lapset itkemään,
Valittamaan ja kerjäämään;
Jos kerjuu sillon auttoi?
Kuin leipä puuttui kaikilta,
Ol’ vaivasuutta, tautia,
Ol’ kulkevia kyllä!
Vaan antamist’ ei ollutkaan,
Mutt’ anovia oli vaan,
Ja toimeen täytyi tulla.
Nyt yhden nimen mainita
Mun suonet, armas lukia!
Se viittaa vakuutusta:
Nimensä ”Lauri Heikkinen.”
Mies vanha soturi ol’ hän,
Häll’ vaimo, monta lasta.
Kuin kanavalla alkoi työ,
Hän ensimäisen männyn löi,
Niin kertoo toverinsa.
Ja sitte kuokkaa, lapijaa
Hän käytti rauta-kankija
Kun mies, tek’ tehtävänsä.
Kuin kuokkoa ja lapijaa,
Myös käytti suurta henkeä
Ja näytti sillä kertaa:
Min’ ansaitsi päivin ja öin,
Siit’ lapsukaisens’ eineen söi,
Näin teki joka kerta.
Ei vaikeroinut vaimolleen
Jos useest’ työlle, levolle
Sai einehettä mennä.
Hymyillen lausuu lapsille:
”Ei ole nälkä isällä
Sill’ isä on jo syönyt!”
Niin kevät päivä kerranki
Ruskonsa kanssa valkeni
Ja kello soitti työhön:
Taas nähtiin ensiks’ Heikkinen
Astuvan miesten rivihin,
Aikoen olla yöhön.
Taas miehin työhön ryhdyttiin:
Mutt’ ihme – Lauri nähtihin
Nojaavan lapioonsa.
Ja yhä vielä nojasi,
Polvensa – vahvat – vapisi,
Ne puuttui voimiansa!
Ne polvet, jotka ennen ei
Kanoonain jyryy säikkyneet
Nyt voimatonna vaipui;
Mies lapionsa pontehen
Laskeepi kädet ristihin
Ja tovereilleen lausui.
Kyyneleet valui poskille.
Kuin itku-suulla ilmoitti
Nälkähän kuolevansa!
Ja anoi leivän murua,
Mutt’ tovereill’ ei antoa
Ollunna varoissansa!
Siin’ huokais jalon henkensä.
Kysyn: piirsikö nimensä
Historian lehtilöille? – –
Se yksin tässä lohduttaa,
Ett moni muiston rinnassaan
Kantaa Laur’ Heikkiselle!
Oi kansa kallis, tyyni miel’
Et kertoo voi mun heikko kiel’
Lukua kärsimystes!
Kans’ kovan kuonnon taistellen
Ja siinä kärsein kuollenkin
Sä näytät jalouteis!
Siis veretön, se vaivanen
Kuin moittii meitä pilkaten;
Kuin sortaa Savon maata!
Tosin on pienet pirttimme
Ja samanlaiset sarkamme;
Mutt’ ei me vielä la’ata.
Savomme viel’ on lapsi mies:
Vaan taitettu on orjan ijes*)
Ja Luoja antaa leipää.
Me lasketellen laivoilla
Samoomme Saimaan vesillä
Ja meren maihin mennään.
Suo vielä veikko virkkoa,
Mun Nerkon työstä mainita,
Avaus Juhlastansa.
Kas silloin kansa riemuitsi
Ja maljojaki maisteli,
Ei muistan’ vaivojansa!
Mä mättähällä istuin vaan,
Kaikk’ siitä nähdä, kuulla sain
Jaa, kuulla sainki kyllä:
Kuin Hartman piti puhetta
Sä luullet että itsiään
Kiitti, tai päälliköitä,
Ei, Ruhtinaille ruununsa,
Ja päälliköille arvonsa
Hän soi, vaan lausui muuta:
Hän lausui kansan valvoja,
Sen kärsimystä tuskia,
Sen ahkeruutta suurta. –
Mutt’ kaikki koska lopetti –
Mun verein sillon liehahti –
Ei kukaan Kumpulaista
Maljoissaan muistan’ mainita
Häntä, ken taaskin ”vaikeroi”
Kanavaa Keisarilta**)
Työ tehty on ja seisoovi,
Tekiöit’ työnsä kiittäävi
Ja teettäjiä kyllin,
von Hartman, Bäckström nimet ne
Muistaen kansa kiittelee –
Jaa – muistaa riemu-mielin!

Kansalainen [Isak Hirvonen].

*) Vesi-kulku on avattu.

**) Tässä on muistettava, että Nerkon kanavan avaamisesta on jo silloin ollut kysymys kuin Saimaan ja muista tämän vesikunnan kanavista, vaikka valtiovarat eivät silloin riittäneet sitä avaamaan. Toimit. muist.


Lähde: Tapio 12.3.1870.