Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa II

Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa

Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa Kirjoittanut J. R. A.

Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa II

Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa.

II.

(Jatk. 112 n:on lisälehteen)

Kolmessa kohden oli muutamia askeleita hauta-rauniosta noin kyynärän sywyinen kuoppa, 5—6 kyynärää pitkä ja 2½ k. leweä. Kaksi niistä oli kokonaan metsän wallassa, kolmannessa, joka oli niemen kärjellä erään ladon wieressä, näkyi kuopan syrjissä kiwiä. Täpärä aikani esti minua niitä tarkemmin tutkimasta. Saattajani Näppilästä oli jo minulle kertonut tuollaisesta kuopasta eräällä metsäsaarella Näppilän niemen ohella. Hän kuten muutkin niitä oudoksuiwat; ehkä, arweltiin, oliwat ennen olleet nauriskuoppia. Eräs työmieheni, joka asui saarella Toutosessa, Hietaniemen kohdalla, sanoi sielläkin tuollaisen kuopan olewan. Koska nuo kuopat owat pitempiä ja sywempiä kuin Euran kalmistoissa, niin niitä tuskin woi haudoiksi otaksua; ehkä owat jälkiä talwiasunnoista, joita ennen muinoin käytettiin melkein perunakuopan kaltaisia. Sellaisia asuntoja sanotaan wieläkin löytywän pohjanperillä maassamme. Mainitsemista ansaitsee että Hauralan kylä, jonka alaa Päiwäniemi on, tarinan mukaan on ”kyliä wanhin".

Seuraawana aamuna walitsin erään pienen maatuneen hautaraunion, Hietaniemeltä tullen toisen raunioista, tutkittawaksi. Se oli hiukan soikea, 10 kyyn. pitkä, 8 k. leweä ja tuskin kyynärän korkuinen. Kiwet ladottiin kerroksittain kehän ulkopuolelle kunnes wiimeinen kiwikerros tuli käsille. Tässä kuten enimmästi sellaisissa haudoissa oli keskellä maaperäinen kiwi, jonka ympärille ja päälle, se kun tässä oli matala, raunio oli koottu. Raunion piiri oli tawan mukaan merkitty yhdenkokoisilla kilvillä, noin miehen nostalmuksilla. Wihdoin etsittiin wiimeisen kiwikerroksen alta raunion pohjamulta, silmäkiwen ja piirikiwien wäliltä, järjestänsä. Siinä ei kuitenkaan tawattu mitään merkittäwää, ei hiiliä, eikä noita poltettuja walkoisia luumuruja, jotka sellaisissa haudoissa owat ainoat ruumiin jätteet. Pohjan tarkastettua läjättiin raunio entiselleen. Syyttä näet ei pidä maasta häwittää tai muodottomaksi tehdä tuollaisia muistopatsaita, jotka kertowat ohitsekulkijalle että siinä paikassa haudattiin Suomen asukas, joka tieteellisten tutkimusten mukaan eli noin 1,500 wuotta tätä ennen. Jos yksikin sellainen muinaisjäännös paikastansa häwiää, niin on Suomen historia kadottanut yhden todistuskappaleen muinaisuutemme tuntemiseen, sillä ainoastaan tuollaisista muinaisjäännöksistä ja niiden luwusta woi tiede päättää mitä ja minkä aikuista kansaa kussakin paikassa asui ja kuinka tiheä asutus oli. Jos tuo ymmärrys kansassamme lewiäisi, niin warmaan se tietäisi noita wanhan kansan jälkiä kunniassa pitää.

Tästä siirryimme niemen nenälle tutkimaan suurempaa hautarauniota, josta ensin tehtiin piirtokuva. Raunio oli ympyräinen, noin 14 kyyn. ristiinsä ja 1 3/4 kyyn. korkea. Sen keskeltä kohosi iso maaperäinen kiwi, jonka lounaispuolta nähtäwästi ennen aikaan oli hiukan kaiwettu. Raunion etelä-syrjästä kohosi kaksi noin 30 -wuotista koiwua, joiden juurilla nähtiin lahonneita kantöja wanhemmista. Koiwut kaswoiwat keskeltä ikään kuin pienempää rauniota, jonka jyrkät syrjät oliwat suuremmalla huolella kiwistä ladotut. Näytti kuin olisi tahdottu puiden juuria suojata puolentoista kyynärän korkuisella kiwikehällä. Tuo pieni raunio oli ympyröinen ja noin 3 kyyn. ristiinsä. En woinut sitä muuksi arwata kuin alttariksi, jolla oli manalaisille uhria poltettu. Tuo omituinen alttari oli pohjaa (maanpintaa) myöten täytetty sawella, jonka ohella tawattiin runsaasti tuhkaa ja hiiliä. Kalua ei siitä kuitenkaan tarkallakaan etsimisellä löytty. Itse hautaraunioita tutkittiin samalla tawalla kuten edellistäkin. Alttarikiukaan ja yllämainitun ison silmäkiwen wäliltä löyttiin jonkun pienen nelijalkasen kylkiluu ja raunion koillispuolelta silmäkiwen juurelta ryhmä poltettuja luusirpaleita ynnä hiiltä sekä niiden seasta raudasta walettu keltti. Tuo ase on leweän tasataltan kaltainen. Siinä on warsiputki, johon polweutuwa warsi kiinnitettiin niin, että asetta saattoi kirween tapaan käyttää. Rautakeltit oliwat Ruotsissa tawallisia rauta-ajan warhimmalla jaksolla ennen w. 450 j. Kr. s. Suomessa on eräästä rauniosta Laihialla ennen saatu talteen kaksi sellaista asetta. Kun oli tässäkin haudassa pohjamulta tyystin etsitty, muuta löytämättä, koottiin raunio taasen paikallensa.

Hietaniemeltä, jonka isännän luona olin pari päiwää wieraanwaraisuutta nauttinut, tulin Vesilahden kirkolle, weneellä Laukkoon päästäkseni, mutta oli Syyskuun myrskyinen 5 p., eikä kukaan uskaltanut järwelle antautua. hewosenkin sain wasta seuraawana aamuna pappilasta, joten wihdoin maitse pääsin rikasmuistoiseen Laukkoon

Laukon lähellä luulin tapaawani erään kalmiston Suomalaisten pakanuuden ajalta. Se ilmaistiin peltoa tehdessä w. 1860. Silloin löyttiin joukko rauta-aseita, waskisolkia y. m. kaluja, jotka arkiateri Törngren lähetti yliopiston museoon. Skogman kertoi sitten Suomikirjassa II tarkemmin noista haudoista. Joka haudalla oli isompi kiwi ja sen ympärillä kehässä neljä eli wiisi wähempää. Kun nuo kiwet oliwat päältä kiskotut tuli ensin joka haudassa wastaan pieniä nyrkin kokoisia kiwiä, sitten luusirpaleita (”puoli pääkalloakin") ja mainittuja kaluja. Paljo hautoja oli häwitetty peltoa tehdessä, tietämättä että hautoja oliwatkaan. Asian selwille saatua 1860 tutkittiin wielä pari, kolme hautaa, mutta 1861 oli wielä tutkimattomia hautoja kolmattakymmentä. Turhaan kuitenkin nyt kuulustelin noita hautoja. Sain koolle useampia miehiä, sen-aikuisen woudinkin, jotka oliwat olleet talossa, kun kaluja löyttiin, ja tiesiwät sen pellon kohdan, josta kaluja oli löytty. Lähelle sitä paikkaa oli pellon syrjään 1873 rakennettu suuri riihi. Tuon riihen takaa ja warsinkin sen oikeanpuolisen päädyn kohdalta oliwat löydöt ilmaantuneet. Luita ei kukaan tiennyt löydetyksi, eikä liioin noita kiwikehiä, joilla haudat Skogmanin mukaan oliwat merkityt. Päin wastoin kerrottiin että herra Törngren oli muutamaksi ruokawäliksi päästänyt kaiken työwäen paikalle kaluja etsimään ja maksanut löydöistä. Kaluja oli muka löytty sellaisista paikoista, joissa maanpinnalla oli joku pahkakohta.

Edempänä mainitun riihen päädyn kohdalla oli wähäinen niittypalsta, joka oli jätetty pelloksi ottamatta. Arwellen että Skogman wainajan mainitsemat markkikiwet oliwat siitä riihenteosta poistetut, kaiwatin turhaan tuota niittypalstaa paikoin kahdella työmiehellä, jotka kartanon arrendatori Litzén hywäniahtoisesti jätti minulle käytettäwiksi. Riihen edustalla oli maa peitetty tawattoman suureella aumalla, pahnoilla ja haloilla, jotta en woinut siitä kiwien järjestystä tyystin tarkastella. Aasia jäi hämäräksi. Warmaa waan on että Skogmanin kertomuksen mukaan merkittyjä hautoja on tawattu muuallakin, esim. Kokemäellä ja Wäinäjoen warrella Liikwinmaalla. Helsinkiin palattuani huomasi kuitenkin, että Skogman käsikirjoituksessaan on antanut noista hautamerkeistä wähän tarkempiakin tietoja, warsinkin keskikiwien suuruudesta, jota en tunnettujen esimerkkien mukaan olisi woinut aawistaakaan. Tärkeän kalmiston selwille saamista warten liitän mainitusta käsikirjoituksesta seuraawan otteen: ”Tuulimyllyä rakentaessa tähän kisskottiin pois monta hautamerkkiä, wielä useampi peltoa tehdessä. Tuomari A. Törnfren on kaiwattanut kaksi eli kolme hautaa ja lähettänyt kalut yliopistoon. Hän olisi kaiwattanut useampiakin, mutta se ei ole helppoa työtä; monta miestä saa wäännellä monta päiwää, ennen kuin pohjalle pääsewät. Ihmeellistä kun ennen owat woineet wieritellä niin suuria kiwia haudoillensa. Monellakin on keskinen kiwi sylen pituinen, 2 kyynärän lewyinen ja toista kolmattakin kyynärää paksu. Puolen wirstaa Laukosta Hinsalan kylään päin näyttää eräällä saarella olewan kymmenkunta yhtäläistä hautaa. Olisin antanut mielelläni kaiwaa täällä, nähdäkseni olisiwatko sisältäkin samallaisia, kun haudat Laukon tykönä, mutta mahdotointa oli saada niin montä miestä kuin olisin tarwinnut; oli näet paras heinän aika”. — Tuulimyllyä ei nyt ainakaan paikalla ollut, enkä tiennyt sellaista kysyäkään. Etäämmällä oli pari peltosaarta, joilla käwin, mutta en suinkaan woinut arwata että hautamerkkeinä olisi noin tawattoman suuria kiwiä ollut. Ehkä siis uusi tarkastus wielä woisi hautoja ilmaista, sillä ei ole suinkaan luultawaa, että niin suuria kiwiä olisi järjestänsä poistettu.

Epätietoiseksi jäi myöskin millä saarella nuo kymmenkunta samallaista hautamerkkiä löytyy. Niitä turhaan etsittiin Hinsalansaarelta. Tuon saaren eteläisen niemen rinteellä kappalaisen wirkatalon kohdalla näin noin neljä tai wiisi hautarauniota, samaa laatua kuin Päiwäniemellä tawattawat. Yhden ohella oli niin ikään samallainen pitkäläntä kuoppa, kuin ne, jotka näin Päiwäniemellä.

(Jatk.)

Lähde: Hämeen Sanomat 30.04.18791887.