Pajassa.

Kirjoittanut Antti Mäkinen


Oi, tuli kirkas,
Tähtöset kauniit.
Voi, väri-vaihtelot
Ahjossa – oi!
Valkeat liekit,
Armahan armaat
Tuliset kielet,
Ken teitä loi?
Syömmeni myöskin
Ahjo on: siellä
Himmeä toivon
Tähtönen vaan
Tuikkivi toisin
Vuoroin, lieke
Uskon on toisin
Loistehessaan.
Rautoa liekit
Leimuvan ahnaat
Nuolevat – kunnes
Se pehmeeks’ saa.
Syömmeni tuskat
Mieltäni myöskin
Vaivojen ahjossa
Kirkastaa.
Oi, tuli kirkas,
Voi, tuli kuuma,
Liekkisi hiiliä
Korventaa:
Elämän myrskyt
Sieluni ahjoon
Hiiliä uusia
Ammentaa.
Polta, sa liekki,
Syö, tuli tuima,
Sielusta heinät,
Akanat pois,
Niin että kirkas,
Kultanen, armas
Puhtaus liekkinä
Liehua vois.
Säkenet kirkkaat
Ahjosta nousee,
Säihkyen tähtöset
Lentävät – niin
Nouskohot myöskin
Kipinät hengen
Liedeltä ainian
Taivaisiin.


Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.