Paja.
(Mukailu).
Kirjoittanut Simeon Hirvonen


Mä tiedän pienen pajan,
Joss’ yhä ta’otaan;
Vahvasti montar’ jyskyy,
Jos heikost’ toisinaan.
Säkenet säihkyy, räiskää
Ja liekki leimuaa;
Toisinaan alta tuhkan
Hiil’ lempein hehkuaa.
On paja ihmissydän –
Siell’ yhä ta’otaan:
Rajusti sekin sykkii,
Ja vienost’ toisinaan.
Ilonkin loiste armas
Siell’ usein havaitaan.
Ah onnellinen sydän,
Joss’ ilo asuu vaan!
Vaikk’ usein suru ahjon
Tuhkallaan peittelee,
Niin tuhkan alus hehkuu, –
Siell’ liekki piileilee.
Jos ikkuna on musta
Ja synkkä sisältä,
Niin sammunut on liekki,
Kaikk’ tuntuu kylmältä!
Jos sammunut on silmä
Ja siin’ on kuolon yö,
Niin loppunut on liekki,
Ei sydän enää lyö.

S[imeon]. H[irvo]–nen.


Lähde: Sanomia Turusta 2.1.1886.