Painokannisen virastossa

Painokannisen virastossa.
Pilalehteä tarkastellessa.
Kirjoittanut Juho Kujala


”Kuinka pitkälle voidaan suvaita
Noin hävytöntä itsekkyyttä.
Nyt kuvamme uhkeat töhritty
Tuohon lehteen on aivan syyttä.
Anomusta en tuosta oo kuullut viel’
En nähnyt ees ”ilmotusta”.
Kyllä sietäisi moisesta annettaa
Oikeen tuntuvaa kuritusta.
Onko syy minun, vaikkakin Herra suo
Mulle viiksiä vankasti kasvaa.
Myös viaksi lukea kelle sen voi
Jos ruumiis’ on paksulti rasvaa.
Ja jos ”mallina” olosta he tarjoisi
Edes ”vapahan kappaleen” meille.
Niin vois tätä kärsiä paremmin
Enkä lähtisi rankaisuteille.
Mutta nyt ompi kysymys, miten mä voin
Tästä parhaiten kantehen nostaa?
Mä huonosti lakia ymmärrän –
Miten voin nyt mä – sanokaa – kostaa?”
Vanha aatami herrassa hurjana on,
Mutta tietoja puuttuvi, siksi
Lakimiestä hän nöyränä pokkuroi:
Ruvetkaa mulle ”fulmahdiksi”.
Lakiherra se ihmettä täynnä on
”No tuo vasta virkakunta!
Ovat pantuna ”tapoja tuomitsemaan”,
Eikä laeista oo nähneet e’es unta”.


Lähde: ”Laulajapoika” [Juho Kujala] 1913: Uusi Sioninkannel V: kuplettilauluja, runoja ja virsiä. [Juho Kujala], Porvoo.