Painokannisen virastossa

Painokannisen virastossa. Pilalehteä tarkastellessa. Kirjoittanut Juho Kujala

”Kuinka pitkälle voidaan suvaita

Noin hävytöntä itsekkyyttä.

Nyt kuvamme uhkeat töhritty

Tuohon lehteen on aivan syyttä.

Anomusta en tuosta oo kuullut viel’

En nähnyt ees ”ilmotusta”.

Kyllä sietäisi moisesta annettaa

Oikeen tuntuvaa kuritusta.

Onko syy minun, vaikkakin Herra suo

Mulle viiksiä vankasti kasvaa.

Myös viaksi lukea kelle sen voi

Jos ruumiis’ on paksulti rasvaa.

Ja jos ”mallina” olosta he tarjoisi

Edes ”vapahan kappaleen” meille.

Niin vois tätä kärsiä paremmin

Enkä lähtisi rankaisuteille.

Mutta nyt ompi kysymys, miten mä voin

Tästä parhaiten kantehen nostaa?

Mä huonosti lakia ymmärrän –

Miten voin nyt mä – sanokaa – kostaa?”

Vanha aatami herrassa hurjana on,

Mutta tietoja puuttuvi, siksi

Lakimiestä hän nöyränä pokkuroi:

Ruvetkaa mulle ”fulmahdiksi”.

Lakiherra se ihmettä täynnä on

”No tuo vasta virkakunta!

Ovat pantuna ”tapoja tuomitsemaan”,

Eikä laeista oo nähneet e’es unta”.

Lähde: ”Laulajapoika” [Juho Kujala] 1913: Uusi Sioninkannel V: kuplettilauluja, runoja ja virsiä. [Juho Kujala], Porvoo.