Paimentytön kevätlaulu

Paimentytön kevätlaulu. Kirjoittanut Antti Rytkönen

Simasalon sisältä soitot jo soivat,

vuoret vihreät vihannoivat,

kevät, kevät kaunis jo tullut on!

Lintujen liverrys kuuluu puista,

nyt en talvea enää muista,

mieleni kevättä ja kukkia on.

Niityltä henkii tuores tuokse,

koivusta makeat mahlat jo juoksee,

simasalon sisälle mun mieleni on.

Polkua vanhaa, metsään käykää

Ensikki, Mansikki, Mustikki, hei!

Pitkä oli talvi ja lyhyt on kevät,

karjani riemuiten hyppelevät,

hypelkää, hypelkää, hei, helei!

Sinisalot soivat, sinisalot soivat,

metsänneitoset karkeloivat,

kevätpuro pulppuaa riemuissaan.

Minäkö hiljaa kulkisin vaan?

Risut ne jalkapohjia pistää,

tottapa tottuu, kun huoli ei mistään!

Hipsis ja hopsis ja hei yli aitain,

yli pajupehkojen, risujen ja raitain!

Hei sinisalohon, karjani, hei!

Hypelkää siivolla, hei, helei!

Heluna, jollet metsään kulje,

kotihin kytkyyseen sinut vien,

pajunvitsaako, Papuri, tahdot,

hypitkö vielä vierellä tien?

Hipsis ja hopsis ja metsään vaan,

hipsis ja hopsis ja joutuisaan!

Metsän suojassa hauska on olla,

metsässä huoleti karkeloin.

Eipäs näy sitä naapurin Pekkaa

toki tuota ilmankin olla voin!

Entäs jos karhu kaapata vois?

Entä jos Pekka se karhu ois?

Entä jos metsähän pakenen

kuin haukan edellä kyyhkynen,

en sitä hevillä antaudu en!

Kylläpä karata tämä tyttö taitaa,

hipsis ja hopsis ja hei yli aitain,

yli pajupehkojen, risujen ja raitain,

läpi vesakoiden,

salojen ja soiden,

hipsis ja hopsis ja metsään vaan,

hipsis ja hopsis ja joutuisaan!

Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.