Paimenessa.

Kirjoittanut F. F. Brummer


”Anni armas, kullakseni
Koskaan etkö tullekaan?
Sydäntäsi omakseni
Koskaan enkö saanekaan?” –
”Lemmi nuorta orpanaani!
Hän on soria, sopuisa.” –
”En, en saata, herttaiseni,
Oma kukkani oot sa.”
”Hänt’ et armasteleis sinä,
Kukkasia haariva?
Hän on päivän nouto. Minä
Kuivan kankaan kanerva.” –
”Ollet kankaan kanervakin,
Muutan männyks kankaalle.
Ollee kolkko kotisikin,
Ijäksi jään sinulle.
Oksillani suojelen sun
Pilvein uhkauksilta.
Sa taas sydänjuureni mun
Pakkaselta pahalta.”

–r–r. [F. F. Brummer]


Lähde: Keski-Suomi 22.9.1877.