Paholaisen huutokauppa

Paholaisen huutokauppa. Kirjoittanut Larin-Kyösti

Teki rappiolaulaja laulettuaan

vararikon ja vannoi väärin,

tuli itse piru ja kumarsi

ja huutomiehenä hääri:

”Tässä kilua, kalua kimmaltaa!

Mitä tarjotaan, kuka kohottaa?

Tässä sininen satumekko on,

ei ole se uusi aivan,

se autereesta kudottu on,

sitä katsoa maksaa vaivan.

Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa,

yks, kaks ja kolme, hahhahhaa!

Tässä ruostunut taikahuilu on,

kun sitä vaan kerran käyttää,

niin tanssii keijut ja kuninkaat

ja tuvan ne taruilla täyttää.

Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa,

yks, kaks ja kolme, hahhahhaa!

Tässä vaeltava vaskisormus on,

yli maan on kuulu sen laatu,

ilotyttö sen vihkimäsormeensa sai,

mut nyt se on takaisinsaatu!

Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa,

yks, kaks ja kolme, hahhahhaa!

Tässä taittunut tylsä neula on,

se tarinan tinaansa sulkee,

sen silmästä päästähän taivaaseen,

siitä kaidat kamelit kulkee.

Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa,

yks, kaks ja kolme, hahhahhaa!

Tässä myydähän mielikuvitus,

sitä parempaa ei voi ostaa,

se Saatanan pauloista – hm... no niin

pois ilmalinnoihin nostaa.

Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa,

yks, kaks ja kolme, hahhahhaa!

Tässä maireella saatu laakeri on,

se ehjä on vielä, mut harmaa,

sillä kirjapölyjä pyyhkiä vois,

se paljon on maksanut varmaan.

Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa,

yks, kaks ja kolme, hahhahhaa!

Tässä vihdoin se viaton sielu on,

mi lenteli varrella luudan,

sitä huonemiehet ei huolikkaan,

siis itse minä sen huudan. –

Ei tarjota. Nyt paukahtaa,

yks, kaks, ja – kolme, hahhahhaa!”

Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.