Pöytälaulu
Pöytälaulu. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- Kun leikkiä laskien nauttia saa,
- mit’ antavi ystävän pöytä,
- juo riemuiten, unhota murheinen maa:
- vain harvoin riemua löytää.
- Kuin kukka on riemu: nyt kukkivi tuo
- ja huomenna kuihtuvi kuollen,
- siis nauttios, hetki kun nauttia suo,
- pois heittäen huomenen huolen.
- Vaikk’ on moni murheinen maan menohon,
- toki kestistä pois uni paljas!
- Vain hetkessä nyt elä: toivosi on
- tuo täyteläs, maistuva maljas.
- Nyt vain sitä murhehdi: täytenä juo
- ja tyhjänä anna se täyttää.
- Hyvyydelle ensiksi kunnia suo,
- saat sitte sen riemulle näyttää.
- Siis juodahan muistoksi nyt emännän!
- Hän riemun on alku ja kanta.
- Ja isännän muistoks, ja maljakon tän,
- miehuutta mi mielihin antaa!
- Niin, heille nyt laulu ja myös lasi soi:
- kauniisti he yhtenen luotiin.
- Ken myrttejä, hän rypäleitäkin loi;
- iloksi ne kumpikin suotiin.
- Isäntä hän olkohon vain varallaan,
- ett’ uusia maljoja juodaan,
- kun maljoja juodess’ on hyödyksi vaan,
- ett’ arvonkin luokkia luodaan.
- Vaan arvoja, luokkiakin ylemmän
- saa ensinnä suita ja multa
- nyt maljasen kaikista hellimmän
- hiljaksehen – rakkahin kulta.
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.