Päivänsäde marraskuussa
Päivänsäde marraskuussa. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Nyt taivaan kirkkahan katon peittää
- jo pilvet harmaat.
- Pois kulki aamujen herttaat ruskot
- ja illat armaat.
- Ja kummun kukkaset haudan helmaan
- jo painoi päänsä,
- ja itkee kaislakin kotirannan
- nyt ikäväänsä.
- Vaan silloin poimusta pilven puikat
- sä säde hellä,
- niin kirkkahasti sä taaskin tuikat
- kuin kevähällä.
- Niin hellävaroen, lohdutellen
- käyt hautain yli.
- Niin olet lämmin ja armahainen
- kuin äidin syli.
- Sä paistat paljaihin syksyn puihin
- kuin kesälehtoon.
- Sä paistat kotini orren alle
- ja siskon kehtoon.
- Noin miksi poistaa sä murheen voinet
- ja pettymyksen?
- Siks että ainaisen kevään maasta
- tuot tervehdyksen.
- Sä vaikka viivyitkin hetken vainen,
- taas silmäs peitit,
- Oi, kiitos käymästä! – kevään toivon
- sä meille heitit.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.