Päivä koittaa (Korpela)

64. Päivä koittaa.

Kirjoittanut Simo Korpela


Jo, jo päivä koittaa,
Synti sortuu, armo voittaa,
Kansat kunnioittaa
Herraa Jumalaa.
Kauan yö jo kesti,
Rauhan tieltä kansat esti;
Nyt nyt suloisesti
Aamu sarastaa.
Riemu mielet täyttää
Hurskasten,
Voimaansa kun Herra käyttää,
Jumalattomille näyttää
Valtans’ ikuisen.
Kiitä, Herran kansa,
Jumalaas!
Kiitä suurta suuruuttansa,
Kun hän meitä armossansa
Muistanut on taas!
Mailman äärist’ asti
Soi jo kiitos kuuluvasti.
Äänet paisuvasti
Kasvaa, vahvistuu.
Vaikk’ on valtas suuri,
Synti, kurjuutemme juuri,
Kohta linnas muuri
Maahan musertuu.
Eespäin armon sana
Kulkee niin,
Esteet tieltään kaatavana,
Rauhan, valon saattajana
Maihin pimeimpiin.
Syntyy kansa yksi
Totuuden;
Rajat tulee häädetyksi,
Laki yksi säädetyksi:
Laki rakkauden.


Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.