Päästökirja Oprille
Päästökirja oprille Kirjoittanut Arvid Genetz |
- Saloilla kolkon Suistamon
- Ol’ synkkä synnyntäsi;
- Lapspuolen kovan kohtalon
- Sait siellä kärsiäsi;
- Valotta vartuit lapsuus-aijan,
- Puol’-pakanuuden näit ja taijan,
- Ja pyhimysten haamuja
- Sait jumaloinas palvella.
- Sä neinnä rengintöitä teit
- Ja miesten kanssa raadoit,
- Sä rahtikuormin rautaa veit
- Ja kuormista sen kaadoit;
- Mut puhtahana pysyi kieles,
- Ja neitsyellisenä mieles,
- Ja viimein palveluksehen
- Sait meillen, rannan puolellen.
- Ol’ sydän sulla paikoillaan,
- Ja silmäpari sirkku,
- Ol’ pääsi herkkä oppimaan,
- Ja käs’ ja jalka virkku:
- Sun liitti kuntos meihin kiinni,
- Kuin niinipuuhun liittyi niini,
- Jäseneks perheen meille jäit,
- Kanssamme riemut, murheet näit.
- Ja meillä hankit aapisen,
- Sä suuri piika uusi,
- Ja tavuun liitti toisehen
- Sun murteellinen suusi,
- Luther’in virret veisaelit,
- Ja taikauskot unhottelit,
- Sait tuttavakses piplian,
- Sait uskon yhteen Jumalaan.
- Kun isän kuollen katkesi
- Kodistan’ kurkihirsi,
- Ja kohta jälkeen kaikuili
- Emoni kuolinvirsi,
- Sä »rouvavainaas» orpoloille
- Osoitit, ett’ei paateroille
- Se rakkaus ollut ravissut,
- Jot’ olit hältä nauttinut.
- Sä autoit meitä itkemään,
- Syliisi meidät suljit,
- Ja pesän uuden etsintään
- Kanssamme kauvas kuljit. –
- Ja lemmittyn’ kun mulle jälleen
- Toi onnen, annoit lempes hällen,
- Taas meitä kauvan palvelit
- Ja lapsiamme lemmitsit.
- Nyt, armas, oiva Oprini,
- Sä palvelia parhain,
- Jo päättyi palveluksesi
- Ja nousus aamuin varhain:
- Oot viimeisellä vuotehella,
- Ja silmälläsi rauvenneella
- Sen katsot Herran puolehen,
- Ku lausunut on nöyrillen:
- »Ketk’ ovat tääll’ alentuneet,
- Teen tuolla ylimmiksi,
- Esimmiks joutuu viimeiset,
- Esimmät viimeisiksi;
- Sä hyvä huoneenhallitsia,
- Sä uskollinen palvelia,
- Käy saamaan palkka palvelun,
- Käy sisään Herras riemuhun».
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.