Pääskyset

Pääskyset Kirjoittanut Pierre-Jean de Béranger

Soturivanki, kahleiss’ orjan,

hän Maurein-rannall’ unelmoi:

»Taas teidän, pääskyin, parven sorjan

nään, linnut, joita syksy toi!

Te tänne mailta toivon armaan

tulitte päivään paahtavaan.

Oi, Ranskasta käy tienne varmaan:

Miks synnyinmaasta ette kerrokaan?

»Jo kolme vuotta muistoks kortta

teilt’ anonut oon laaksostain,

miss’ synnyin, missä kotiortta

loi lapsi kuviin unelmain.

Te luona kirkkaan puron siellä,

mi soluu lilja-uomassaan,

majamme pienen näitte tiellä:

Miks kotilaaksost’ ette kerrokaan?

»Tuon räystään alla joku teistä

lie kuorestaankin lähtenyt;

hän äiti raukan kyyneleistä

vois murhein haastaa mulle nyt.

Surevan kuulemaan saa kaipuu

mun askeleitain ainiaan:

hän vihjoo, – pettyy, – itkuun vaipuu!

Miks äidin lemmest’ ette kerrokaan?

»Lie naimisissa sisko nuori?

Kai näitte joukot poikien,

kun juhlanviettohon he suori

ja häitä hyppi, laulellen?

Lie nuoruuskumppanien parvet,

jotk’ innoin riensi rintamaan,

jo kotiin tulleet, yllään arvet?

Miks ystävistä ette kerrokaan?

Ei, – yli ruumisläjäin kulki

kenties jo laaksoon vihamies:

jo raiskaks sisko joutui julki,

ja sortui meiltä kotiliesi

Ei elä äiti! Ranskaa raastain

jo vieras takoo kahleitaan!

Te pikku pääskyt synnyinmaastain,

miks polopäivist’ ette kerrokaan?»

Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.