Pääskyn laulu Lapsen kanssa

Pääskyn laulu Lapsen kanssa.

Kirjoittanut Antti Puhakka


Koska Pääskynen palasi
Kauka mailta matkusteli,
Suven tultua suloisen,
Kerkisi kesäksi tänne,
Istu meidän ikkunalla
Lasten kanssa laulamaahan;
Siinä pisti pitkän virren,
Tulo laulun tuikahutti.
Lausu lapsi pikkuruinen,
Vähän virkko vierahallen:
Mitä pääsky pilpattelet,
Iloitset ihana lintu?
Pääskö lapsellen samassa,
Pilpatteli pikkuiseen:
Siitä olen hyvin mielin
Riemu lauluja laatelen,
Kuin pääsin omallen maallen,
Tulin maillen tuttavien,
Näillen syntymä sijoillen,
Kaunihillen kartanoillen;
Enkä luullut ensinkänä
Sinä ilmoisna ikänä
Tulevani tällen maallen,
Pohjan pitkällen perällen,
Yhdeksän meren ylitse,
Siinä saarien sivutse,
Niiltä Niilin aukehilta,
Menisin maihen manterilta;
Onkos kumma kuin kujerran
Raukka lauluja laatelen,
Emon vanhan valkamille
Elo mailla entisillä,
Matkan päähän päästyväni,
Taas takasi tultuvani,
Mailta muilta vierahilta,
Ilman alta aukialta;
Isännällen ilmoittasin
Lupoa lukerteleisin,
Anosin katon alusta,
Pesän puikkoa palaisen,
Kussa kultani asusi,
Kesän aijan laittaisi;
Itse vierellä viruisin,
Pienet poikani pitäsin,
Harakoilta hallitseisin,
Varpusilta varjeleisin,
Eli jos elo sijani
Rakentaisin rauniollen,
Siellä siipeni kulusi,
Silkki mekkoni mänisi,
Käärme poikani purisi
Mato musta muikkoaisi
Pesäni peräti veisi
Kadottaisi kantamani.
Lapsi vastasi vakanen,
Pilpatteli pikkarainen:
Kuta pääskynen kuleksit
Silkki siipinen siristit,
Kierrit kaiken talvi kauen,
Katselit kaheksan kuuta,
Memfin maihen manterilla
Niilin virran vieruksilla?
Ett’ ollut ollutta mailla
Emosi elo tiloilla.
Kuka käski kulkemahan
Sinua siristämähän,
Pitkin maata piirtämähän,
Opetti ojentamahan;
Vaiko veivät vanhempasi,
Opetti oma Emosi?
Ei ollut emoni syytä
Eikä valta vanhempani,
Syksyinen vilu sysäsi
Talvi pakkanen pakotti,
Kesä maillen kiertämähän,
Elatusta etsimähän;
Kuin kerran tulin tupahan,
Pistin pirttihin sisällen,
Lupoa kukertamahan
Talven aikana asua,
Noki nousi nokkahani
Karsta päälleni pärisi,
Kissat hyppi kiukoalla,
Kasit orsilla kavehti,
Koira karjo kolpin päästä
Mullen silmänsä mulisti,
Kuin oisin enemmän ollut,
Vielä pirtissä pysynnä,
Oisi kissa kiittänynnä
Koira luuni korjannunna,
Sukuni surullen jäänyt
Pääskyset pahallen mielin.

Antti Puhakka.


Lähde: Maamiehen Ystävä 22.6.1850.