Pääsky

Pääsky. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

«Sä pieni pääsky, mitä mielit tulla

mun akkunallen’ aamuin puhumaan?

Minusta on kuin sanomista sulla,

vaan mitähän se olleekaan?»

Näin kysyi Fanny varhain aamusella,

avaten akkunan, sai vastimen:

«en selvin sanoin saata lausuella,

vaan käsittänet toki sen.

Kesäsi saapuu: kuinka onneisesti

ja tyytyin elää voit, sen opetan.

Kannamme kuormaa kaksi yhteisesti

ja teemme majan hupaisan.

Pidämme riemuin huolta pojistamme

ja heidän tavoistaan ja tarpeistaan,

ja heitä lentoon, lauluun opetamme,

kiitosta Luojan lausumaan.

He pian ruokans etsii riemullisna.

Vaan perheen piiri yhdessä viel’ on:

katolla tuolla istuu rauhallisna

tai leikiten käy lentohon.

Kun keto vihdoin lakkaa kukkimasta,

hiljaiseen matkaan täältä hankimme.

Kun kaikk’ on täällä tehty, silloin vasta

parempaan maahan mielimme.

Laillamme elä elos armas suvi.

Sen umpun vasta olet nähnyt nyt.

Kas, puu, min kukintaa on nähdä huvi,

tavallas oli räytynyt.»

«Ah, Eetu! Sä nyt puhut pääskyn kielin.

Oi tullos haamussa, min mielit vaan,

jos vaikka halvan pääskyn, niin mä mielin

omasi olla ainiaan.

Mä maassa, taivahassa kuulun sullen:

sun puolisonasi, jos elää saan;

jos kuolen, niin sun enkelikses tullen.

Ei silloin tomu kahlikkaan.

Voit jälkeen ottaa vaimon, surun jättää.

Mun paikkani ei ole päällä maan,

jos ei sun vartijanas näkymättä,

siks kunnes siellä kohdataan.

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.