Outo jano

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


En tiedä, mitä janoan,
mut kuumeisena vaellan,
kun herää mailla kevät.
Niin kuumeisena vaellan –
en tiedä, mitä janoan.
Ma janoon kenties, mitä juo
nuo yrtit, joita multa luo
ja lehdet ylenevät
tai virta, jota purppuroi
niin hehkuvana aamunkoi.
Tai pojat, jotka palloaan
lyö, päästäin riemuhuutojaan,
tai linnut ilakoivat
tai nuoret, jotka puistoihin
käy värisevin sydämin.
Niin, kenties janoon jotakin,
min tunsin nuorin sydämin,
kun kerran mulle soivat
nuo kiurut taivaan kaartuvan –
ma kenties sitä janoan.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1931: Velka elämälle: runoja. WSOY, Porvoo.