Oulun „tiernapojista”
| Oulun „tiernapojista” Kirjoittanut Samuli Paulaharju |
[s. 109]
Oulun „tiernapojista”[1]
Pimeän jouluajan pitkinä iltapuhteina saadaan Oulussa vielä nähdä ja kuulla tähtipoikain, »tiernapoikien» esiintymistä. Niitä useissa joukoissa, kolme, joskus neljäkin, aina yhdessä, joulun edellisviikosta alkaen aina loppiaiseen saakka kulkee talosta taloon esittäen »näytelmää» Herodes-kuninkaasta ja muriaanien kuninkaasta. Siinä yksi esiintyy Herodeksena, toinen näyttelee muriaanien kuningasta ja kolmas on nihtinä. Joskus on mukana neljäs tähden kantajana. Pojilla on yllään valkea paita, joka on vyötäisiltä hopeapaperilla koristellulla pahvivyöllä kiinnitetty. Samanlaiset pahvivyöt käy ristiin olkapäiden ylitse. Päässä on kuninkailla samanlaisista vöistä valmistetut päähineet, nihdillä kypärin kaltainen hattu. Aseina on pojilla puusapelit. Kulmakarvat ja viikset on korkkinoella muhkeiksi mustatut, muriaanien kuninkaan koko naamakin useasti mustaksi tuhrittu.
Saatuaan luvan esiintyä tulevat pojat sisään ja käyvät laulamaan:
»Hyvää iltaa, hyvää iltaa
itse kullekin säädylle,
sekä isännälle että emännälle
[s. 110]jokaiselle kun talossa on.
Ja me toivotamme, ja me toivotamme
sitä hyvää ja onnellista joulua
ja sitä taivaallista ystävyyttä,
joka meidän kaikkeimme ylitse käy!»
Tämän tervehdyslaulun jälkeen lähtee Heroodes astelemaan edestakaisin ja miekkaansa edessään heilutellen laulaa:
»Heroodes se ajoi hevosilla ja ratsuilla
siihen asti kuin hän tuli muriaanein maalta,
siihen asti kuin hän tuli Betleheemin tykö.»
Sitten ylpeästi huudahtaa:
»Kuningas Heroodes olen minä!»
[s. 111]Tähän muriaanien kuningas sanoo:
»Jaa, minä tykkään, jotta sinä olet yks tyranni».
Heroodes taas: »Jaa, minä tiedän, etten minä ole mikään tyranni, vaan kuningas Heroodes Jerusalemista, joka kannan kultaista kruunua esi-isäini jälkeen.» —
Tämän päälle kaikin lauletaan:
»Tähti se kulkeepi itäiseltä maalta,
itäiseltä maalta,
ja se sanomaton kirkkaus se ulos loisti.
Ja se tähti oli Jumalalta ulos lähetetty,
ulos lähetetty
ja he riensivät uhraamaan
kultaa, pyhää savua ja mirhamia,
ja mirhamia.
josta ihastui koko Betleheem,
koko Betleheem.»
Heroodes sanoo:
»Nihti, minun palvelijani!»
Nihti:
»Jaa, minun armollinen majesteettini!»
Heroodes:
»Oletko sinä nähnyt niitä kolmea itäisen maan viisasta miestä?»
Nihti:
»Jaa, minä olen nähnyt ne kolme itäisen maan viisasta miestä, jotka olivat niin viekkaita ja vääriä ja menivät toista tietä omalle maallensa.»
Heroodes:
»Sepä minua suuresti harmittaa ja sydämmelleni käy, koska nuo kolme itäisen maan viisasta miestä olivat niin viekkaita ja vääriä ja menivät toista tietä omalle maallensa. Tuppi minun vyölläni, miekka minun kädessäni, jolla minä olen sotinut turkkia ja tattaria vastaan! Minä tahdon sotia kolmea itäisen maan viisasta miestä vastaan. Mene nyt ja ota minun harmaa varsani ja mene Betleheemiin ja tapa siellä kaikki kaksivuotiaat poikalapset taikka sitä nuoremmat, kunnes löydät äsken syntyneen juutalaisten kuninkaan!»
Senjälkeen äyskäisee Heroodes muriaanille:
»Hoo, kustas olet?»
Muriaani vastaa ylpeästi:
»Yksi herra ja kuningas muriaanien maalta.»
Heroodes: [s. 112]
»Miks’ olet noin musta?»
Muriaani vastaa laulaen ja edestaikaisin astellen:
»Hoo, jos min’ olen musta,
olen minä kaikilta tunnettu!
Hoo, jos min’ olen musta,
olen minä hyviltä kaivattu!
Yksi herra ja kuningas muuriaanein maalta,
Yksi herra ja kuningas muriaanein maalta.»
Heroodes:
»Vaikka olet kuinkakin yksi herra ja kuningas muriaanein maalta, täytyy sinun rukoileman minua ja lankeeman minun eteeni polvilles.»
Muriaani:
»Ei, vain nihti!»
Heroodes:
»Ei, vain itse sinä henkesi uhalla!»
Muriaani lankee polvilleen ja Heroodes pitäen miekkaansa hänen päällään laulaa:
»Katsokaapas nyt tätä muriaanein kuningasta,
kuinka sen pitää rukoileman Heroodesta,
[s. 113]ja lankeeman hänen eteensä polvillensa,
ja lankeeman hänen eteensä polvillensa!»
Kaikki laulavat:
»Nyt te olette nähneet tuon muriaanein kuninkaan,
kuinka sen pitää rukoileman Heroodesta
ja lankeeman hänen eteensä polvillensa,
ja lankeeman hänen eteensä polvillensa.»
Sen jälkeen puhuu nihti:
»Nyt minä olen käynyt Betleheemis ja tappanut siellä kaikki kaksivuotiset poikalapset taikka sitä nuoremmat ja olen löytänyt äsken syntyneen juutalaisten kuninkaan.»
Tähän Heroodes vastaa:
»Koska olet täyttänyt minun tahtoni, tahdon minä palkita sinut kullalla ja hopialla ja antaa yhden ristin merkin sinun rintaasi ja yhden työnnin sinun miekkasi kärkeen.»
Siitä kaikki laulavat ja lyövät miekkojaan ristiin vastakkain:
»Husaari olen minä sodassa
ja urhoollinen sotamies,
ja vaikka olen varustettu joka ties
se on minulle pakoitettu,
että totella keisaria
ja kuunnella pyhää lakia.
Keisari saa vastata edestämme
mitä me olemme kukistaneet,
keisari saa vastata edestämme
mitä me olemme kukistaneet.»
Tähän sitten varsinainen »ohjelma» päättyy. Sen jälkeen seuraa kaikenlaisia lauluja, joku joululaulu, sotalauluja esim. »Eteläisessä Afriikassa ompi kansa pienoinen», vielä »Keisari Aleksanteri Suomenmaan suuriruhtinas» ynnä »Jo armon aurinko koittaapi Suomen maas», y. m. Näiden »ylimääräisten» numeroiden jälkeen tapahtuu palkkion pyyntö. Joku pojista sanoo:
»Emme ole millään vääryydellä emmekä viekkaudella tulleet teidän huoneeseenne laulamahan, vaan me olemme köyhiä poikia ja pyytäisimme jotakuta lanttia». Sen saatuaan lopettavat menonsa kiitoslaululla:
»Kiitos olkoon, kiitos olkoon,
teidän lahjainne edestä!
Teidän lahjanne pitää oleman
julki Jumalan edes.
[s. 114]Ja me toivotamme,
ja me toivotamme
sitä hyvää ja onnellista joulua,
sitä hyvää ja onnellista joulua!»
Tämän toimitettua tapahtuu uloskäyminen, toiseen taloon marssiminen samanlaiselle esitykselle.
Samuli Paulaharju.
- ↑ Vert. J. M. S:n kirjoitusta Kuopion »Säärnapojista» Suomen Museossa N:o 3—4 v. 1896.
Lähde: Oulun „tiernapojista”. Kotiseutu: Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja, 15.4.1910, nro 8–9, s. 109–114. Kansalliskirjasto.