Otteita pastori U. Gygnaeus’en kirjeistä Sitkan saarelta v. 1840–1841/1
| Otteita pastori U. Gygnaeus’en kirjeistä Sitkan saarelta v. 1840–1841 I Kirjoittanut Uno Cygnaeus |
II osa |
| Lähde: Wiipurin Sanomat, 10.1.1888, nro 6, s. 2. Artikkelin verkkoversio. Käännös. |
Äskettäin kuolleen kansakoulujemme perustajan toht. U. Cygnaeus’e[n] lukuisia kaipaajia huvittanemat seuraavat hänen miehuuden parhaassa ijässä yksityiskirjeinä kokoonpanemat havaintonsa, jotka tässä suomennettuina julkaisemme.
Novo-Archangelsk, Kesäk. 1840.
Niistä muutamista riveistä, jotka tänne tuloni jälkeen jokapäivä myöhemmin sinullen lähetin, tiedät toukokuun 12 p:nä päättyneen meidän kahdeksan kuukautta kestäneen matkamme. Onnellisemmin ei ole mikään laiva uinut 1,400 penikulmanpituista matkaa kuin meidän Nikolai sen teki. Ei mitään vastoinkäyntiä, ei onnettomutta niin pitkällä matkalla. Jumalan kaikkivaltiaan olkoon kiitos ja ylistys! Ilmakin oli sinä päivänä, jolloin satamaan sisään purjehdimme, varsin ihana, niin että Sitkan saari näytti ottavan uutisasukkaitansa juhlapuvussa vastaan Lumi-kukkulain huipuilla kimalteli päiväpaisteessa ihanasti silmiin pistävänä vanhain aarniometsäin näköalan rinnalla, niitten rinteillä sekä ihanaan saaristoon verrattuna mikä pääsaarta ympäröipi. Kaikki oli ihanaa, ylevää, jylhää, suurta ja jaloa, niin että tunsimme ikäänkuin muutetuiksi itsemme rakkaan isänmaamme sisäseutuihin, sillä eroituksella vaan että täkäläiset vuoret ovat korkeampia kuin Saimaan ranteita ympäröivät harjanteet. —Täällä olevain europalaisten vakuutuksen mukaan on elämäkin mukiin menevää sekä hupaista ja, — meillä ei olekaan vähällä oloajalamme ollut vähintäkään aihetta sen vakuutten kumoamiseksi. Tätä kirjoitan nyt tultuani klo 3 aamulla kuvernööri Kuprianoff’in paalista. Siellä kävi kaikki Europan tavan mukaan, sillä eroituksella vaan että kreolinaisten silkkipuku oli 6 vuotta sitte olleen muodi[n] mukaista — ruma virhe, siitä päättäen millä ihastusmielellä meidän suomalaisten naistemme uusivuotisia pukuja tarkasteltiin. Vaikka usea laiva ny on merellä, oli seuraväestö sittekin yli 50 henkilön, joista noin 20 naisia. Siellä tanssittiin fransesia, masurkaa ja kotiljongia. Mitäpäs teidän Porvoolainen soittokunta on meihin verraten! Kymmenen musikanttia, nimittäin 3 suomalaista, 3 venäläistä ja 4 kreolia, joitten kapellimestarina on saksalainen konttoristi Räävelistä, ollen sen ohessa itse hyvä pianonsoittaja sekä säveltäjäkin. En ikinäni ole kuullut pianosta niin sointuisasti esiytyvän ”Arvon mekin onsaitsemme” ja ”Käki kukku, kaukana kukku,” kuin ne herra Höppnerin soittamina kuuluivat, vaikka hän vasta meiltä ensikertaa kuuli mainitut laulut. Viime talven aikana on Novo-Archangelskissa annettu 5 paalia, 3 näytäntöä, 1 konsertti ja 1 eläväin kuvain esitys. Tavallisesti tulee niihin tilaisuuksiin kutsutuksi Koluschikansan tajoneja (päälliköitä), vaan tällä kertaa ei niitä ollut. Puhelen tanssista siksi kuu se nyt on vilkkaasti vielä mielessäni, vaikka pitäisi alussa puhuakseni tärkeimmistä asioista. Sivistyneissä maissamme ei, paha kyllä, useinkaan osata arvostaa mikä ihana arvo on omalla kielellä toimitetulla jumalanpalveluksella. Olispa ollut nähtäväsi minkä ihastuksen luteerilaiset siirtolaisemme tunsivat kun saivat oman papin ja niin pääsevät miehissä yhteiseen hartausharjoitukseen. Se uutinen oli Europasta tuomistamme kaikista tärkein heille, kun saavat muodostua uudeksi, 150 henkilön suuruiseksi seurakunnaksi. Jos missään, niin tunsivat ainakin Sitkassa luteerilaiset että uskonnonyhteys vielä aikanamme on tuottava mukanansa suuresti yhteishenkeä. Jumalanpalvelusta on tähän saakka pidetty isossa salissa, mutta kirkkokin rakennetaan kohta. Kouluja on kaksi, niistä yksi merikoulu ja toinen tyttökoulu jonka viime mainitun on perustanut kumernöörin rouva Kuprianoff.
Nyt on sanottavani sananen siirtolan naapureista Koluscheista, jotka ovat Sitkan alkuasukkaita. He ovat varreltaan sekä muodoltaan kaunista kansaa; kuitenkin heidän orjiansa sekä orjattariansa ainoastaan voipi kasvomuodoista arvostella, sillä ylhäisillä on muodissa koko kasvojen tatueraus mustalla ja punaisella, renkaitten pitäminen sieramissa sekä puupalasten huulissa. Osa heitä asuu aivan siirtolan lähellä, joten kävelyretkillä olemme joskus pistäytyneet heidän luonansa. He sallivat sen mielellään, koska elävät hyvissä välisuhteissa siirtolan kanssa vaikk’eivät ole kuitenkaan alustalaisia. Heidän tajoninsa kuitenkin luuleevat suuren Venäjän hallitsijan mahtavammaksi kuin yksikään on heistä. Koluschit tuovat meille runsaasti metsänriistaa ja kaloja, vaihtaen ne pumpulikankaan ja tupakin kanssa; rahalle he eivät anna mitään arvoa. Heillä on myöskin pieniä perunamaita, säännöllisiä asuntoja, ja sairaus y. m. tapauksissa kysyvät neuvoa siirtolan virkakunnalta, joka on saavuttanutkin heidän luottamuksensa. Toinen kanssamme tekemisissä oleva kansa on Aleutit, jotka ovat tänne tuotu saaristaan. He ovat kaikki kreikanuskontoa, melkeen kaikki lukutaitoisia, vieläpä osa heistä taitaa kirjoittaakin. Se kaikki on Venjaminoff nimisen papin ansio, koska hän 10 vuotta ollen heillä pappina käänsi heidän kielellensä katkismon sekä osan U. testamentin kirjoista. Myöskin Koluschein kielellä on hän toimittanut sanakirjan. —Täkäläiset europalaisten sekä kreolien jälkeiset ovat seuroissa hyvin arkoja; jos he huomaavat vähänkin itseään vältettävän, vetäytyvät he paikalla pois. Kreolinaisten vastainen sivistys tulee paljon perustumaan siihen mitenkä meidän naisväkemme tulee heidän kanssaan seurustelemaan ja onkin heille siitä syystä tärkeä venäjänlielen oppiminen niin saadaksensa heissä jatkumaan seurustelunsa kautta hyvää sivistyksen alkua, jonka alkuun on pannut amiraalin rouva v. Wrangel ja, viimeisenä viitenä vuotena, kuvernöörin rouva Kuprianoff. — On siis vastaiseksi kaunis työkenttä oleva täällä naisillemmekin sivistyksen levittämistyössä.
---
Viimeksi saan sinulle sanoa sanasen elatus-aineistamme. Lihaa ja kaloja saamme runsaasti; kelpo peuran vasikka maksaa 5 ruplaa. Muu ei ole niin kallista kuin vilja, sillä sitä ei kasva Sitkassa; puuta viljaa maksaakin täällä yhtäpaljon kuin Europassa tynnyri. — Kun liike yht’hyvin on lisääntymään päin, voivat aikaa voittaen viljat kuin muntkin siirtomaan tavarat hinnoissaan huo’istua. Eräs englantilainen höyrylaiva kävi äskettäin täällä ja siinä luvattiin ensivuotena meille tilaisuus saada pari-kolme kertaa kirjeitä Europaan. Nikolai, joka kohta lähtee paluumatkalle Europaan, tuopi minulta kirjeen, jossa tahdon tarkemmin kertoa täkäläisistä oloista, joita nyt vaan sivumennen olen maininnut vasta vähäisen näihin oloihin perehtyneenä.
---