Otsas hiessä, työhön orjat!
| Otsas hiessä, työhön orjat! Kirjoittanut Alexander Halonen |
- Miljoonissa lainehissa ajan virta riehui.
- Lainehilla ihmiskunnan elon onni keinui;
- Vuoroin vaipui, kuni lastu, mahtiaallon alle,
- Vuoroin nousi läikkymähän vahdon harjamalle.
- Kauvan päilyi ulapalla pimeätä usvaa, –
- Soutajien venhoissa sortoa ja tuskaa.
- Hirviöt ne kaikkialla venhosia vainui:
- Verisinä uhriraukat aallon alle painui.
- Kauvan yössä ihmiskunta taikalyhtyyn luotti,
- Kauvan verta puhtahintaan johtajilleen juotti;
- Uhras onnen maailmasta taivasosaa vastaan,
- Salli päänsä päästimeksi kahlehtia lastaan.
- Mahtivallan kurja käärme pesi tiedonpuussa.
- Elontiellä seisoi enkel – kirosanat suussa
- Niille, jotka toiminnalle etsi tarkoitusta,
- Niille, jotka kohtalojen tutki arvoitusta.
- Tieto nääntyi miljoonien, sijaan tuli usko,
- Jonka rapakoihin ajoiks’ sortui järjen rusko:
- ihmisraukat pimeässä varjoansa säikkyi,
- Sillä itsekkyys ja viha ympärillä väikkyi.
- Kansan vapauden kristus riippui ristinpuussa
- voivotellen tuskissaan ja etikkata suussa.
- Valtaluokat sekä papit hänen vertaan möivät, –
- Veren hinnan linnoissansa – mässäsivät, söivät.
- Kansa nautti siksi paljon, että jaksoi raataa,
- Että jaksoi tyranneilleen seedrimetsät kaataa
- Sekä heille elintarpeet, mukavuudet laittaa –
- Kapinoivain veljiensä elonlangan taittaa.
- Pyramiidit, obeliskit kohos’ aron yöstä;
- Viljapellot, linnat uljaat saatiin orjain työstä;
- Silkkikankaat, jalokivet, hopea ja kulta
- Ilman orjain kätten työtä ois’ vaan halpa multa.
- Otsas hiessä – kaikui huuto –- herrojasi ruoki!
- Heille, orja, karukosta kaikki herkut kuoki!
- Orja kuokki – herrat mässäs – siitä Luojaa kiitti,
- Mutta orja palkaksensa ohdakkeita niitti.
- Otsas’ hiessä – jatkuu huuto – solmupiiskan takaa:
- Orja raataa, nälkää näkee, repaleisna mataa.
- Yksi uupuu mierontiellä, toisen sota suistaa,
- Orjain tytöt, valjuposket, porttoloihin luistaa.
- Otsas’ hiessä, orjalauma! – kiljuu kiiltonapit;
- Otsas’ hiessä! säistää siihen kirkon pyhät papit;
- Otsas’ hiessä! otsas hiessä! – huutaa mahtivalta –
- Helvettihin joudut, jos sä nouset kahlees alta!
- Otsas’ hiessä! – perkelekin helvetissä nauraa –
- Lyökää kristuksenne ristiin monta uutta naulaa!
- Silloin ristillänsä kristus katkerasti itkee –
- Mutta orja kurjuutensa hedelmiä kitkee.
- Se on niin karvas orjan palkka: Taivasosa tuolla,
- Täällä puutteen kurja koti, jossain laitapuolla;
- Lapset rämpii mieronteitä kirottuja noita,
- Isät, äidit sortuneina täyttää vankiloita.
- Mutta vihdoin kärsimysten mitta täyteen saapi, –
- Nyt jo miljoonien joukko riehuu, raivoaapi;
- Telkein takaa vapautensa vaatimukseen ratkee:
- Nyt on aika, että orjain vankikahle kätkee!
- Nyt on aika orjalaumain vihdoin ylös koittaa!
- Nyt on aika, orjain täytyy sortovalta voittaa!
- Siis: otsas’ hiessä! – mutt’ ei orjaks’ – vapauteen on määrä.
- Otsas’ hiessä voita etuoikeuksien valta väärä!
- Otsas’ hiessä kristuksesi katko ristinnaulat!
- Otsas’ hiessä valtaluokkain särje riettaat paulat!
- Sekä siten maailma sä itsellesi voita!
- Maailmassa lapsillesi lohdutusta soita!
- Otsas’ hiessä heikko kätes’ veljes käteen liitä;
- Yhteistyöllä yhteisedun he’elmiä sinä niitä!
- Maailma on teidän, orjat, siis se ottakaatte,
- Yhteisvoimin itsellenne se te voittakaatte!
- Vasta silloin, enemmistön kun on maassa valta,
- Kun on oikeus kohonnunna itsekkyyden alta,
- Kun on kaikki otsa hiessä työssä kaikkein eestä,
- Silloin vasta onni ouruu ajan meren ve’estä.
Lähde: Kujala, Juho (toim.) 1910: Taistelun riehuessa: lausuttavia runoja. Juho Kujala, Porvoo.