Oton joulu-ilta
Oton joulu-ilta. Kirjoittanut Josef Julius Wecksell |
Suomentanut Uuno Kailas. Ruotsinkielinen alkuteos Ottos Julafton. |
- Yli laivan partaan katselemaan
- Jäi poikanen, lapsi aivan.
- Meri lainehti; maast’ ei tietoakaan.
- Hämy peitti jo purjeet laivan.
- Pään silkkiä hyväili tuulonen,
- Vaan silmään jätti se kyynelen,
- Soi vieriä sen
- Meren helmaan.
- »Ja joulu on kotiini saapunut, –
- Näen kuusen välkkyvin valoin;
- Sisarukseni laulavat – siunatut –
- Sitä kiertäen pienin jaloin.
- Ilo silmiss’ on isän, äidin – vaan
- Merimiestä he muistavat, poikastaan,
- Hänen kamppailuaan
- Meren teillä.
- Lie heillä siunaus lapselleen –
- Se olkoon lahjani parhain!
- Kuin hattara kultasiipineen
- Mua seuraa se myöhään ja varhain.
- Ja luonani on Isä taivainen
- Ja siskojen toiveet ja enkelten –
- Ole yksin mä en
- Meren teillä.»
- Hän taivasta katsoi, ja hymyävän
- Sen tähtien parvi näytti.
- Hänen mielensä – miks, ei tietänyt hän –
- Ilo, toivo ja autuus täytti.
- Pian miesten keskellä remuisain
- Pyhäss’ yössä hän nukkui, lapsi vain,
- Unin onnekkain
- Meren yllä.
Lähde: Suomen kansalliskirjallisuus. 1936. Osa 10. 1800-luvun ruotsinkielisiä runoilijoita ja kirjailijoita. Toimittaneet E. N. Setälä, V. Tarkiainen ja Vihtori Laurila. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.