Oton joulu-ilta.

Kirjoittanut Josef Julius Wecksell
Suomentanut Uuno Kailas. Ruotsinkielinen alkuteos Ottos Julafton.


Yli laivan partaan katselemaan
Jäi poikanen, lapsi aivan.
Meri lainehti; maast’ ei tietoakaan.
Hämy peitti jo purjeet laivan.
Pään silkkiä hyväili tuulonen,
Vaan silmään jätti se kyynelen,
    Soi vieriä sen
        Meren helmaan.
»Ja joulu on kotiini saapunut, –
Näen kuusen välkkyvin valoin;
Sisarukseni laulavat – siunatut –
Sitä kiertäen pienin jaloin.
Ilo silmiss’ on isän, äidin – vaan
Merimiestä he muistavat, poikastaan,
    Hänen kamppailuaan
        Meren teillä.
Lie heillä siunaus lapselleen –
Se olkoon lahjani parhain!
Kuin hattara kultasiipineen
Mua seuraa se myöhään ja varhain.
Ja luonani on Isä taivainen
Ja siskojen toiveet ja enkelten –
    Ole yksin mä en
        Meren teillä.»
Hän taivasta katsoi, ja hymyävän
Sen tähtien parvi näytti.
Hänen mielensä – miks, ei tietänyt hän –
Ilo, toivo ja autuus täytti.
Pian miesten keskellä remuisain
Pyhäss’ yössä hän nukkui, lapsi vain,
    Unin onnekkain
        Meren yllä.


Lähde: Suomen kansalliskirjallisuus. 1936. Osa 10. 1800-luvun ruotsinkielisiä runoilijoita ja kirjailijoita. Toimittaneet E. N. Setälä, V. Tarkiainen ja Vihtori Laurila. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.