Otan kandelehen käzih

Otan kandelehen käzih

Kirjoittanut Feodor Isakov


Otan kandelehen käzih,
rubien sil mie soittamah.
Struunien[1] iänet heläkkäizeh
Kajotahe loittona.
Soitin soitin iän kaiken
koivukandelehel mie.
Abieh mäni elos-aiga,
juostih ojat kyynelie.
Tuli suuri ukon jyry,
nosti rahvas yläh piän.
Vanha ilma alah kyryi,
ozan tähti virij miän.
Ajoimma myö vragat[2]-hukat,
kajostui miän muakunda:
suoloin randoih noustih kukat,
kuuluu käen kukunda.
Otin kandelehen kädeh,
rubein sormil soittamah.
Ei miän elos tiijä hädiä,
synnyimmä myö voittamah.

1938

  1. Soittimen kielet.
  2. Viholliset.


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.