Orvon laulu

Orvon laulu. Kirjoittanut Eino Leino

Säveltänyt Erkki Melartin.

1. En apua saanut, en apua saanut,

kun nuorna ma äidistä orvoksi jäin,

kun kuljin ma kerjäten mieron teillä

ja anelin hellyyttä kyyneleillä,

en apua saanut

ja yö oli ainoa ystäväin.

2. En apua saanut, en apua saanut,

mut joku jos heltyis mun laulustain,

ja käsi jos poskelle kohois kellä,

ja miettimään kävis mieli hellä,

niin hälle, hälle

sois hiihtäjän ladulta laulu ain.

3. Jos voisin laulaa kuin lintu laulaa,

tai lailla honkien huojuvain,

kun metsän äänillä puhua voisin,

kun purona pulppuisin, käkenä soisin,

niin näinpä, näinpä

sois hiihtäjän ladulta laulu ain:

4. »Oi, elkää ihmiset ilotella,

jos orpo tiellänne lankeaa,

ei ole orvolla äidin kättä,

vaan yksin hoippuen, ystävättä,

hän etsii, eksyy

ja yksin syynsä hän sovittaa.»

Eino Leino.

Lähde: Työväenopiston laulukirja: nuottipainos. 1928. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.