Orvon kujerrus

Orvon kujerrus. Kirjoittanut Antti Räty

Mitäs laulan mie poloinen

Minä kurja kujertelen

Viheljäinen visertelen

Valittelen vaivahinen;

Kuin on surma suun ovella

Tuoni tuima toivoella

Kuollo kova kokotella.

Laulan raukka ratokseni,

Visertelen virkukseni,

Hyräelen hyvikseni,

Paipaltelen parhaakseni,

Vaikk’ olen polo pelossa

Turvatoinna maalimassa,

Oun kun lintu lentämässä,

Sorsan potka soutamassa,

Pieni sirkka sirkkumassa,

Raukkanen ruikuttamassa.

Jätti minut isoseni

Pojes luopu emoseni,

Vanhempani vierähtivät

Turvani tuiekahtivat,

Tuonne tuonelan tupihin

Mustan manalan majoihin.

Oun kun karsittu kataja

Poikki piekselty petäjä.

Oun kun kala uimuksitta

Oun kun sirkka siipehittä

Oun kun pääskynen pesättä

Pieni lintu emähättä

Kanan poika kartanotta.

Päiväni surussa vieryy,

Hetket huolessa kuluivat –

Ei oo mulla ystävätä

Totihista toveria

Jollen suruni sanoisia

Vaivani valitteleisia

Mure’eni murenteleisia

Syämmein selitteleisin. –

Yksin elän, yksin kuolen,

Yksin tuikaan turpeesehen;

Yksin kulen kuolemahan

Tulen yksin tuonelahan

Mänen yksin manalahan. –

Tätä laulan laiha poika,

Tätä raukka ruikuttelen

Tätä kurja kujertelen

Murehessa muistuttelen

Ikävissäni hyräilen.

Tästä laulan lampaalleni,

Kujerran karitsalleni

Lasken virttä veikolleni

Sirkuttelen siskoilleni; –

Kunne kuljen kuolemahan

Mänen kurja manalahan

Muutan majan’ tuonelahan.–

A[ntti]. R[äty].

Lähde: Suomi 6.11.1847.