Orvokki.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Suojassa tuuhean tammipuun
Valolle umpusi aukes,
Kun ensi leivo sai lauleluun,
Kun kahleet aaltojen raukes.
Säteelle päivän sa hymyilit
Ja sulosatuja uneksit.
Mies muuan asteli verkalleen
Ja huomas hohtehes hienon.
Ja silloin lyhveksi ilokseen
Hän taittoi orvokin vienon,
Ja hetken hellästi ihanoi –
Ja leinon liukua maahan soi.
Sun hetken oikku se surmasi
Ja sulle laskihe päivä,
Elosi sortui, kun sumeni
Unelmais’ hohtoisa häivä.
Miks’ julma noin oli ihminen,
Miks’ sorti orvokin pienoisen?


Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.