Orpotytön laulu.

Kirjoittanut Mikko Uotinen


Koti kylmä ja kolkko on
isä eilen jo kuoli,
kaatui turvani verraton
tuli tuska ja huoli
Elo runteli turvan tään
silmä sammui jo hellä,
mikä osana lieneekään
orvoksi jäänehellä.
Työtä orjana teki hän
aamust iltahan asti,
kone turvani lempeän
ruhjoi armottomasti.
Usein puuttehen kyyneleen
sai tuo kalpea poski,
sointu sortavan säveleen
kovin armasta koski.
Uutta, uutta hän unelmoi
kevään uskosta paloi,
huomensoittoa sielu soi
silmään kirkasta valoi.
Yön mä tuskissa kyynelöin
Sydän vuoteli verta,
kuinka kulkea synkin öin
voin mä elämän merta.
Myrsky ulkona musta lyö
mihin orpona kuljen,
tule elämän pitkä yö
syliis onneton sulje
Miksi elämä murrat näin
mua heikkoa naista,
miksi on mustassa mielessäin
tulta polttelevaista.
Kastan hautasi kyynelin
ei muita kukkia mulla,
vuota isäni rakkahin
tahdon luoksesi tulla.

Mikko U[otinen].


Lähde: Työmiehen Illanvietto 1906, n:o 4.