Orpotytön laulu

Orpotytön laulu. Kirjoittanut Mikko Uotinen

Koti kylmä ja kolkko on

isä eilen jo kuoli,

kaatui turvani verraton

tuli tuska ja huoli

Elo runteli turvan tään

silmä sammui jo hellä,

mikä osana lieneekään

orvoksi jäänehellä.

Työtä orjana teki hän

aamust iltahan asti,

kone turvani lempeän

ruhjoi armottomasti.

Usein puuttehen kyyneleen

sai tuo kalpea poski,

sointu sortavan säveleen

kovin armasta koski.

Uutta, uutta hän unelmoi

kevään uskosta paloi,

huomensoittoa sielu soi

silmään kirkasta valoi.

Yön mä tuskissa kyynelöin

Sydän vuoteli verta,

kuinka kulkea synkin öin

voin mä elämän merta.

Myrsky ulkona musta lyö

mihin orpona kuljen,

tule elämän pitkä yö

syliis onneton sulje

Miksi elämä murrat näin

mua heikkoa naista,

miksi on mustassa mielessäin

tulta polttelevaista.

Kastan hautasi kyynelin

ei muita kukkia mulla,

vuota isäni rakkahin

tahdon luoksesi tulla.

Mikko U[otinen].

Lähde: Työmiehen Illanvietto 1906, n:o 4.