Orpopojan Runo
| Orpopojan Runo Kirjoittanut Anna-Reeta Korhonen |
- 1.
- Minull’ on mieli kirjoittaa,
- Maailman surkeutta mainita,
- Jos aika myöten antaisi,
- Ymmärrys ylös kantaisi.
- 2.
- Jos katson kaikilla hetkillä
- Maailman matkan retkillä,
- Niin näkyy kansain ahdistus
- Ja kuuluu kurjain valitus.
- 3.
- Jos valittavat vanhatkin,
- Niin nurisevat nuoretkin
- Toinen toisensa pahuutta
- Ja orvoit onnen kovuutta.
- 4.
- Viheliäinen ja surkia
- On ihmisellä elämä,
- Niinkuin on Joopi puhunut
- Ja Salomooni sanonut.
- 5.
- Jopa sen tunsi Jooseppi
- Ja tarkoin tutki Taavetti,
- Jo Haakar joutui huutamaan
- Ja Ismaeli itkemään.
- 6.
- Niin näkyy nytkin todeksi
- Ja kuuluu kyllä kovaksi,
- Kuin puhuu orja päivistään,
- Yks orpo poika onnestaan,
- 7.
- Walittaa vaivaan joutuneens
- Onnettomuuteen syntyneens,
- Kuin kuumat hiilten kipinät
- Ain ylös käsin lentävät.
- 8.
- Kohta kuin olin syntynyt
- Ja hengittämään herännyt,
- Tunsin jo tuskan olevan
- Ja vaivan takaa ajavan.
- 9.
- Itku jo oli alkuni
- Ja ensimmäinen ääneni,
- Kuin oisin ajat arvannut
- Ja tulevaiset tuntenut.
- 10.
- Sitten kuin olin siunattu
- Ja kapaloihin kääritty,
- Oli rauha Herran nimessä
- Ja lepo äitin helmassa.
- 11.
- Niin olin rakas isällen
- Ja aivan hellä äitillen,
- Että tähten valvoit varahin
- Niinkun he taisit parahin.
- 12.
- Kuin aikanansa kastettiin,
- Autuuden arkkiin laskettiin,
- Kristus päälleni puettiin
- Ja taivaan ovi avattiin.
- 13.
- Niin kasvatit mun kauniisti,
- Korjasit hyvin hyvästi,
- Ei muistaneetkaan vaivojaan,
- Kuin olin heillen ainoa.
- 14.
- Sitten sain vähän ilota
- Ja lasten kanssa leikitä.
- Kasvoin kuin kukka kryytimaas
- Ja ruusu orjantappurois.
- 15.
- Siittä kuin olin elänyt
- Ja kolmet vuotta kulunut,
- Niin kuhtui isän kuolema;
- Se saatti ensin huolemaan.
- 16.
- Silloin jo taisin havaita,
- Että maailma on kavala,
- Kuin nuoren ilon kadotti
- Ja lasten leikin lopetti.
- 17.
- Ei murheen päivät puuttunut
- Eikä ilon siaa löytynyt,
- Vaan suru vielä suurempi
- Kohtaisi aina kovempi.
- 18.
- Kuin äiti eros ehtoolla,
- Poikansa jätti tahdolla,
- Silloin en tainnut arvata,
- Että kuolo on niin katkera
- 19.
- En tuota taida tuomita,
- Äitini syyksi arvata,
- Jos Herran tahto talutti
- Ja Luojan käsky kuritti,
- 20.
- Jos alussa on aivottu
- Ja luomisessa luvattu
- Askelet kovat astumaan,
- Kyyneleillä ne kastamaan.
- 21.
- Raskas se oli Raakkelil,
- Että jättää poikans Josepin,
- Vaan täytyi kuulla kutsumus,
- Seurata Herran tahtomus.
- 22.
- Niin murheelliset muutokset
- Ja vielä suuret puutokset
- Pyhätkin ovat kärsineet,
- Kuin ennen ovat eläneet
- 23.
- Eikä ottaneetkaan pahaksi,
- Sillä herra otti tavaksi,
- Että kojetella toisinaan
- Täällä huolen kautta laupiaan.
- 24.
- Kuin uskollinen Aaprami
- Jumalan kanssa jutteli,
- Käski hän täältä pajeta,
- Isänsä maalta erota.
- 25.
- Se tapahtui myös mulle niin,
- Että isän huoneet hyljäsin,
- Waikka ei ollut tietoa
- Kuka on käskyn antaja
- 26.
- Nyt tunnen myöskin tunnostan
- Ja muistelen aina mielestän,
- Että kaikki ovat pyhästä
- Annetut herran kädestä.
- 27.
- Ja jos nyt oikein tuntisin,
- Hyvyyttä Herran muistaisin,
- En vaiti olla saattaisi,
- Vaan kiitosuhrin antaisin,
- 28.
- Että niin olen autettu
- Ja vahingolta varjeltu
- Kuin Mooses kaisla-arkussa
- Ja Joonas kalanvatsassa.
- 29.
- Ne herran suuret ihmetyöt
- Muistuttaa mullen päivät yöt,
- Että aika oisi palata
- Ja synnin tieltä lakata,
- 30.
- Maailman turhuus hyljätä
- Ja kaikki ylön katsoa,
- Toivoa toista tulevaa,
- Etsiä uutta elämää,
- 31.
- Että siitten taivaan kuorissa
- Sais viaton virttä veisata.
- Siellä vanhat vaivat palkitaan
- Ja kaikki uudeks muutetaan.
- 32.
- Siellä löytyy oikia isänmaa
- Ja kaikki kallis tavara,
- Siellä lesket levon löytävät
- Ja orvot osaans nousevat.
- 33.
- Siellä taakse taukoo puutokset,
- Murheet ja ajanmuutokset,
- Ei isä jätä seurastaan
- Eikä äiti heitä helmastaan.
- 34.
- Siellä köyhät saavat rikkauden
- Ja sairaat kaikki terveyden,
- Siellä on ilo yltäinen
- Ja riemu alinomainen.
- 35.
- Waan ensin täällä tarvitaan
- Valmistus aivan ahkera.
- Ei katumaton tule sääl
- Eikä uskoton saa siaa siel.
- 36.
- Ne kuin tääl elää murheeton
- Ja synnis aina surutöin,
- Teliilan helmas nukkuvat,
- Akaapin kanssa hukkuvat.
- 37.
- Nyt kiitos olkoon isälle
- Ja kunnia suuri pojalle,
- Pyhän hengen kuin pyhiltä
- Jos löytyy siaa sielussa.
- 38.
- Nöyrimmän sanon kiitoksen
- Kaikillen niille yhteisen,
- Jotka minun ovat korjanneet
- Ja tänne asti saattaneet.
- 39.
- Suuri on ollut vaivanne,
- Suurempi olkoon palkkanne,
- Jota ei maassa makseta,
- Vaan taivaassa on tarjona.
- 40.
- Siunattu rakas äitini,
- Kuin murhehtit mun tähteni.
- Muuttukoon murhe iloksi,
- Kyynälet iloviinaksi.
- 41.
- Se hauta olkoon siunattu,
- Johon on isä laskettu.
- Levätköön siellä rauhassa
- Tuomiopäivän toivossa.
- 42.
- Lyhyt on tämä kirjoitus,
- Yksinkertainen yritys,
- Vaan kukas tarkoin tietänee
- Ja toisen tuumat tutkinee.
Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.