Orpo.

Kirjoittanut Simeon Hirvonen


Ohi on aika kulkenut
Ja mennyt menoansa
Kun sylihinsä sulkenut
On äiti pienostansa.
Hän kuollut on, ja haudattu
Sielunsa taivahassa,
Hän täällä multa kaivattu
Ilossa autuaassa.
Mä suren, pyrin, aina vaan
Edelleen, pääsemättä.
Mi hupa, ilo, kohdaiskaan
Tääll’ orpoa eksynyttä?
Siis huoli en ma maailman,
Ilosta hekkumasta;
Vaan rukoilen, ja pyytelen
Apua taivahasta.
Vaan kuint’ kau’an tahdot Jumala
Isäni armahainen
Mun maailmassa matkata
Taattoni taivahainen?
Niin kau’an ohjaa ojenna
Teilläni eksyvillä,
Ja sitten tykos johdata
Autuutes ihanteille.

S[imeon]. H[irvo]–nen.


Lähde: Tapio 23.11.1872.