Oppi Papitki tekee
Oppi Papitki tekee. Kirjoittanut Paavo Korhonen |
- Peäsky pesänsä tekasi,
- Laululintu laitoksensa,
- Tälle moalle tultuansa,
- Katon alle kartanolle:
- Siinä jutteli sukunsa,
- Kasvatteli kaltasensa;
- Voan ei soanut sille vielä
- Laulu-eäntä laitetuksi,
- Tällä moalla tähellistä;
- Otti matkan ulkomoalle,
- Mäni meriä ylitek;
- Siellä nuoret nuotin oppi,
- Lapset laulullen osasi,
- Kerkesi keväillä tänne,
- Pani sanat säntillensä,
- Aivan eänellä samalla,
- Emän entisen tavalla.
- Saman linnun loatusiksi
- Papinpojat pantaneenko,
- Kuin ei koskana kotona,
- Isän tykönä ikänä,
- Soaha nuista Soarnamiestä,
- Mänevätä messun töille,
- Ennenkun etäällä käyvät,
- Auttavasti asumassa
- Aika-Akateemiassa,
- Oman kukkaron kululla,
- Eli vanhemman varalla;
- Siellä ne sanoja soavat,
- Miehet miehiksi tuloovat,
- Astuviksi alttarille;
- Mäneviksi Messun töille;
- Voan se uusi oppihuone,
- Juuri julkinen rakennus,
- Joutu valkean varaksi,
- Tuimassa Turun palossa,
- Joka siellä seinät särki,
- Kivi-Muurit murenteli,
- Koasi kirkon kelloineensa,
- Torniuurit urkuineensa,
- Monta kallista kalua,
- Jotk’ on kaikki kaivattavat.
- Kuss on kulta ja hopea
- Kussa vaski, missä rauta,
- Tina tuhkahan vajonnut,
- Posliini poroksi käynyt,
- Lasi langennut muruiksi;
- Talot ja talon tavarat,
- Katupuoit kaikki tyyni,
- Tässä mänit täysineensä,
- Nousivat, nojassa tuulen,
- Pilven mustan muotoseksi,
- Ala taivahan tasantu.
- Tieppä mulle muistokirja,
- Veäppä siiihen vuosiluku,
- Parahiksi passaaminen,
- Millonka tämä tapahtu. –
- Sillon pisti jalkamiehet,
- Tekivät tuhannen tähen
- Kaheksan numeron kansa
- Joka satoja sanoopi
- Kyllä kaksikymmeniä.
- Vielä siin’ on viimeseksi
- Selvä seihtemän numero.
Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 3.12.1831.