Opettelia-runoilian hyräily

Opettelia-runoilian hyräily.

Kirjoittanut Simeon Hirvonen


Ei ole mua runotar
Lempinyt suuri sulotar,
Ett’ oisin saanut henkeä
Raitista runo-kykyä.
Ei kuitenkaan hän Suomesta
Ottanut ole pakoa,
Vaan vaikuttaavi toisissa
Meidänki poikain povissa.
Se suuri lahja Luojalta
On kaiken hyvän suojalta
Ja elää täällä nuorena,
Kun tuomi tuore kukkiva.
O suuri Luoja korkea,
Sun valtasi on lavea,
Sä isänmaamme asiat
Parahin aina johdatat!
Kaikki on Sinun vallassas,
Sä kaitset kaikkivallallas:
Sinua luodut kilvassa
Kiittävät joka paikassa.
Sä nimet tiedät tähtien,
Hallinnon taivaan-kappalten.
Ne kaikki Sinun tahdostas
Tietävät kulku ratansa.
Sun armosi on aivan se,
Että me raukat ihmiset
Saatamme myöskin Sinua
Isäksemmeki kutsua.
Koska nyt saaneet olemme
Taas yltäkyllin tarpeemme.
Niin yksimielin yhtyen
Veisaamme näin sanoen:
Kiitos siis korkeutehen
Raikukoon isän etehen
Synkistä Suomen saloista
Alaisten asuinmajoista!

[Simeon] – [Hi]rv[o]n[en]–


Lähde: Tapio 25.9.1869.