Opettelia-runoilian hyräily
Opettelia-runoilian hyräily. Kirjoittanut Simeon Hirvonen |
- Ei ole mua runotar
- Lempinyt suuri sulotar,
- Ett’ oisin saanut henkeä
- Raitista runo-kykyä.
- Ei kuitenkaan hän Suomesta
- Ottanut ole pakoa,
- Vaan vaikuttaavi toisissa
- Meidänki poikain povissa.
- Se suuri lahja Luojalta
- On kaiken hyvän suojalta
- Ja elää täällä nuorena,
- Kun tuomi tuore kukkiva.
- O suuri Luoja korkea,
- Sun valtasi on lavea,
- Sä isänmaamme asiat
- Parahin aina johdatat!
- Kaikki on Sinun vallassas,
- Sä kaitset kaikkivallallas:
- Sinua luodut kilvassa
- Kiittävät joka paikassa.
- Sä nimet tiedät tähtien,
- Hallinnon taivaan-kappalten.
- Ne kaikki Sinun tahdostas
- Tietävät kulku ratansa.
- Sun armosi on aivan se,
- Että me raukat ihmiset
- Saatamme myöskin Sinua
- Isäksemmeki kutsua.
- Koska nyt saaneet olemme
- Taas yltäkyllin tarpeemme.
- Niin yksimielin yhtyen
- Veisaamme näin sanoen:
- Kiitos siis korkeutehen
- Raikukoon isän etehen
- Synkistä Suomen saloista
- Alaisten asuinmajoista!
Lähde: Tapio 25.9.1869.