Onnenpelkoa

Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen


Peljättävä on
kuulla päivän kutsua
yöhön tottuneen.
Kätket pääsi poveen maan,
tuttu: juuren taisto vain.
Povi vapisee
ilon suonta soutaissa,
ilon viipyneen.
Sydän, kuten suruunkin,
laula iloon uskallus!


Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.