Onki matka
Onki matka. Kirjoittanut G. A. Heman |
- Olj eräs päivä kesäkuun
- Niin ihmeen ihana,
- Se muistot loi mun sieluhun,
- Mi hehkui tulena:
- En kertoella kielin voi,
- Mi tämän riemun rintaan toi.
- Ma S....n päästä soutavan
- Näin kaksi venoista
- Ja niiden keskell’ istuvan
- Yht’ monta neitoista.
- Pursia pojat souteli,
- Ma tunsin heti kaimani.
- Ei huomanneet he minua,
- Kun virran reunalla
- Ihaillen katsoin luontoa
- Istuen nurmella,
- Ja yksin siinä huokailin:
- ”Jos kanssa oisin minäkin”!
- Oi riemua, kun virrassa
- Miekkoiset meloivat;
- Kas! toivon-tähdet otsassa
- Pojilla kiiluivat,
- Nuo neitoin sinisilmät taas
- Ne mitä toisti – arvatkaas?
- Kun vaan ken niihin katsoi – niin
- Ei kumma ensinkään,
- Jos heti vaipui unelmiin
- Tek’ mieli lempimään.
- Ma puitten varjoss raukka vaan
- Sain yksin istuu noljottain.
- ”Jos hukkuisikin tuohon oi
- Nyt virtaan vierisi,
- Niin taivahasen tulla voi
- Laps’ Luojan olisi:
- Sill’ taivas alla pilkoittaa,
- Mi ilon varman iloittaa!”
- Näin immen kuulin kuiskavan
- Toisessa veneessä,
- Ei luullut sitä kuulevan
- Linnunkaan metsässä.
- Ma korvillani kuulin sen,
- Se voitti minun sydämen.
- Ei virtaa sitä kestänyt
- Pitkältä virstottain,
- Mut’ järven pinta tyyntynyt
- Taivasta kuvastain
- Nyt eteen näille aukeni,
- Sen päälle purret pakeni.
- Ma pitkin järven rantoa
- Seurasin kulkuaan,
- Rinnassain tunsin intoa
- Rientämään läpi maan.
- Kaikk’ esteet eestäin torjuin pois,
- Ken etsivätä estää vois?
- Näin soudellessaan saapuivat
- He torpan rantahan,
- Sielt’ sitte tupaan astuivat
- Ma liityin seurahan.
- Heit’ oli kaikkiansa viis,
- Ne tunsi minut, vie nyt hiis!
- Nyt heitä tarkoin tähystin
- Silmästä silmähän,
- Het’ huohmasin ma H.....kin
- Tuon kainon ystävän,
- Hän oli kaunis, viaton
- Kuin enkel’ taivahassa on.
- Olj tuttavien luku kuus,
- Kun heihin yhdistyin,
- Nyt sieluun’ sytty elo uus,
- Torppahan pysähdyin.
- Siell’ onki-kalat keitettiin,
- Näin kesäpäivää vietettiin.
- Vaan tälle päivällenkin tuil
- Loppu kuin muillenkin,
- Ei ihmis-lapset ilo suin
- Ei riemuin rikkahin
- Saa kauan olla päällä maan
- Taivaassa ilon täyden saamm’!
- Tullessa kahvi keitettiin
- Eräässä saaressa,
- Virgiliosta lausuttiin
- Se mit’ oli muistossa,
- Ja kahvin keitto aikana
- Näin kiven päällä lausuin mä:
- ”Oi kuin sun impi nimitän
- Et sinä kuolla voi,
- Sun Dea-ksiko ylistän,
- Niin kauniilt’ ääneis soi:
- Oo onnellinen ainiaan,
- Kyll’ taivas suojaa neitojaan!
- Saarelta sitte soudettiin
- Me virran suulle taas,
- Mist’ myötä virtaa laskettiin,
- Ei mieli ollut maass’.
- Puut varjon veteen kuvasti,
- Kaikk’ sointui yhteen kauniisti.
Kah [G. A. Heman].
Lähde: Tapio 27.7.1878.