Onhan sitä alaa!

Onhan sitä alaa! Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Mistä voin mä kurja haastaa,

Jollen voiman Jumalasta,

Jolta sain tään kehnon kielen,

Jolta ikävöivän mielen.

Ensi työksi lausun Sulle:

Anna taivaan voimaa mulle!

Tuntoon lyöpi toiseks’ sitten

Kallis maani, kultanen.

Poista, Herra, sortajitten

Ansa, että loistehen

Ihanimman maani saisi,

Ylimailman hehkuaisi.

Maassa tässä asuu kansa,

Jäntevä ja voimakas,

Pelotoin ja urhokas.

Verellänsä, taistollansa

Kaiken on se voittanut,

Voittamansa varjellut.

Lähde: Paavo-Kallio, E. 1883: Rikkaruohoja. I. Jyväskylä.