Onhan sitä alaa!

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Mistä voin mä kurja haastaa,
Jollen voiman Jumalasta,
Jolta sain tään kehnon kielen,
Jolta ikävöivän mielen.
Ensi työksi lausun Sulle:
Anna taivaan voimaa mulle!
Tuntoon lyöpi toiseks’ sitten
Kallis maani, kultanen.
Poista, Herra, sortajitten
Ansa, että loistehen
Ihanimman maani saisi,
Ylimailman hehkuaisi.
Maassa tässä asuu kansa,
Jäntevä ja voimakas,
Pelotoin ja urhokas.
Verellänsä, taistollansa
Kaiken on se voittanut,
Voittamansa varjellut.


Lähde: Paavo-Kallio, E. 1883: Rikkaruohoja. I. Jyväskylä.