On niinkuin –

Kirjoittanut Kössi Kaatra


On niinkuin nyt minä laulaisin
mun viime virteni sulle;
mut tiedä en, kuinka ma kertoisin
mitä olit sa armahin mulle.
Sinä olit mun onneni rakentaja
ja mun onnettomuuteni luoja,
sinä olit minun rauhani raastaja
ja mun tuntoni tyynen tuoja.
Olit laulajan elämänlaulelma,
olit kulkurin kuoleman soitto,
hymy riemun ja kyynel tuskasta,
yön harso ja huomenkoitto.
Oi, kuinka ma voisin kertoakaan,
mitä soit, mitä et sinä suonut,
kun maljasta, mit’ tulit tarjoamaan,
olen liiaksi paljo jo juonut.
Ja nyt humalapäisenä hoilailen
vai – myrkkyjuomanko join ma?
Vähät siitä, kun virteni viimeisen
näin loppuhun laulaa voin ma.


Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.