On korpi noussut

On korpi noussut. Kirjoittanut Eero Eerola

On korpi noussut valvomaan,

tuhansin nousee miestä,

tuhansin, sadointuhansin

ne astuu auran tiestä.

On niiden katse kaukainen,

kuin tulta ja kuin jäätä

yht’aikaa silmä uhoaa,

ne käännäkään ei päätä.

Niit’ eivät väärät johtajat

voi enää taltutella,

kun kerran korpi ärjähtää,

ken voisi suostutella,

tein suorin, selvin käypä on

päämääräänsä se kohti,

vain kuulee ääntä tuntonsa,

se yksin sitä johti.

Kuin ukkonen soi laulu sen:

– Me käymme isäin teitä,

me kuulemme kuin käskevi

jo itse Mana meitä.

Nyt laki maahan laatikaa,

miss’ oisi henki Herran. –

Totuuden pyhän palvontaan

suo päästä meidän kerran.

Pois viekkaat kaupantekijät

isänmaan alttarilta,

ja häväisijät temppelin

peittäköön musta ilta.

Jo nouse, kansan kunnia,

saa arvos, pyhä usko,

meit’ auta, Herra, näkemään

jo Suomen aamurusko!

Meit’ auta Herra kulkemaan

Sun tietäs, tietä kunnon,

meit’ auta, Herra, kuulemaan

ain käskyt omantunnon.

Meill’ anna voima taistella,

kun taistella me saamme,

niin että meidän kummuilla

ees viherjöisi maamme.

Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.