On korpi noussut.

Kirjoittanut Eero Eerola


On korpi noussut valvomaan,
tuhansin nousee miestä,
tuhansin, sadointuhansin
ne astuu auran tiestä.
On niiden katse kaukainen,
kuin tulta ja kuin jäätä
yht’aikaa silmä uhoaa,
ne käännäkään ei päätä.
Niit’ eivät väärät johtajat
voi enää taltutella,
kun kerran korpi ärjähtää,
ken voisi suostutella,
tein suorin, selvin käypä on
päämääräänsä se kohti,
vain kuulee ääntä tuntonsa,
se yksin sitä johti.
Kuin ukkonen soi laulu sen:
– Me käymme isäin teitä,
me kuulemme kuin käskevi
jo itse Mana meitä.
Nyt laki maahan laatikaa,
miss’ oisi henki Herran. –
Totuuden pyhän palvontaan
suo päästä meidän kerran.
Pois viekkaat kaupantekijät
isänmaan alttarilta,
ja häväisijät temppelin
peittäköön musta ilta.
Jo nouse, kansan kunnia,
saa arvos, pyhä usko,
meit’ auta, Herra, näkemään
jo Suomen aamurusko!
Meit’ auta Herra kulkemaan
Sun tietäs, tietä kunnon,
meit’ auta, Herra, kuulemaan
ain käskyt omantunnon.
Meill’ anna voima taistella,
kun taistella me saamme,
niin että meidän kummuilla
ees viherjöisi maamme.


Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.