On ihmiselo ilman oikeutta
| On ihmiselo ilman oikeutta Kirjoittanut Olavi Puro |
- On ihmiselo ilman oikeutta
- kuin Pohjan talvi kylmä, valoton,
- se vailla veljeyttä, vapautta
- on kärsimysten malja pohjaton.
- Ja ihmisyys kun maahan poljetaan,
- sen suurta valtiuutta sorretaan,
- se routaa rinnat niinkuin talvi luonnon.
- Vaan niinkuin talven pimeyyden alta
- taas pyrkii kevään valo voittohon,
- niin myöskin oikeuden suuri valta
- taas nostaa valtikkansa valohon.
- Ja niinkuin valo varjot valloittaa,
- Myös kerran ihmisyyskin voiton saa,
- sen voittoa jos sorto viivyttääkin.
- Vaan itsestään ei valta pimeyyden
- ja sorron yöhyt poistu konsanaan,
- vaan eestä oikeuden ja ihmisyyden
- ain’ yhä taistelua tarvitaan. –
- Kun saapuu uusi vuosi, voimaa uutta
- ja tässä taistelussa onnekkuutta
- me tovereille täten toivotamme.
Lähde: Eteenpäin 24.12.1907.