Omistaminen

Omistaminen Kirjoittanut Saima Harmaja

On jälleen kuultava kevät.

Ja kun lehdin puhkeavin

puut ihanat hymyilevät,

koko talven unhoitin.

Kun hivellen herkkää maata

ujo tuuli puhaltaa,

niin yhtään muistaa saata

en sanaa kauheaa.

Kun puistoja vihertyneitä

taas yksin kulkea saan,

kun ei johda armaita teitä

mua kätesi milloinkaan,

niin on kuin löytynyt vasta

ois rakkauteesi tie.

Sinun henkeäs autuasta

ei mikään luotani vie.

Ja kun peipponen, läheltä jostain,

häälauluun puhkeaa,

ja turhaan, kasvoni nostain,

minä odotan suudelmaa,

niin lopulta, pohjaan asti,

sinun omasi olla saan.

Niin, eroittamattomasti

olet minun kokonaan.

Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.