Omatunto.

Kirjoittanut anonyymi


Mik’ on tuo ääni rinnassain
Niin outo, kummanlainen,
Mi taukoomatta yhä ain’,
Jos mitä toimin, tehnen vain,
On aina valvovainen.
Se milloin lailla myrskysään
Mun povessani pauhaa,
Ja ahdistaen yhtenään
Ei vaikene, ei hetkenkään
Suo rinnalleni rauhaa.
Jos silloin vaikka alle maan,
Tai kauas taivon ääriin
Mä päästä voisin, yhä vaan,
Kuin ukkosjyryn, kuulla saan
Taas äänen tuon: »Teet väärin!
Vaan toisinaan se vienosti,
Kuin metsäpuro lauha
Soi hiljaa sydämessäni,
Ja silloin täyttää mieleni
Niin taivahainen rauha.
On silloin, hymy enkelin
Kuin levon rintaan loisi,
Muu uinuttaisi unelmiin,
Niin autuaisin, ihaniin. –
Oi, jos niin aina oisi!

Eetu.


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.