Omasta vastakohdastaan

Omasta vastakohdastaan. Kirjoittanut Lauri Soini

Miss’ elämän ankara myrsky pauhaa,

kas, siellä on kaihoa satamaan.

Mut missä on leutoa, missä lauhaa,

kas, siellä taistoja toivotaan.

Jos missä ei mitään näy,

ei siellä mitään luonnukaan.

Koko olemus esiin käy

omasta vastakohdastaan.

Ken orjana mieron leipää syöpi,

tien tahtovi murtaa vapauteen.

Ketä ankarin iskuin vääryys lyöpi,

hän innolla pyrkivi oikeuteen.

Jos missä ei mitään näy,

ei siellä mitään luonnukaan.

Koko olemus esiin käy

omasta vastakohdastaan.

Jos missä on pahuus painavinna,

niin siellä on rientoa hyveihin.

Ja missä on valhe mahtavinna,

siell’ arvohon täyttävi totuuskin.

Jos missä ei mitään näy,

ei siellä mitään luonnukaan.

Koko olemus esiin käy

omasta vastakohdastaan.

Kun vallalle pääsevi aine ja liha,

pian toivomme elohon henkiseen.

Kun aikansa riehuvi raivo viha,

sydän herkkä on hellään rakkauteen.

Jos missä ei mitään näy,

ei siellä mitään luonnukaan.

Koko olemus esiin käy

omasta vastakohdastaan.

Jos jossakin väikkyvi unenhorto,

halu siellä on suurin valveille.

Kenen kietovi särkynyt sekasorto,

sopusointuhun ehjään halaa se.

Jos missä ei mitään näy,

ei siellä mitään luonnukaan.

Koko olemus esiin käy

omasta vastakohdastaan.

Lähde: Soini, Lauri 1903: Punasta ja vihreää: runoja. E. E. Sundvall, Helsinki.