Oma koti.

Kirjoittanut anonyymi


On mullakin pyhättä pienoinen
Vaikk’ halpa työmies olen.
En muuta rikkautta kaipaakaan,
Kun on oma, soma koti.
Mun hempeä kultani jakamaan
Tuli kanssani leipähuolet.
Nyt rikkaaks’ kerskaan itseni
Kun yksin en tarvitse huolla.
Vaikk’ pienoinen on pirtti vainen
Ei ahnas oo se meille;
Siel’ kotiliesi mielin leimuaa,
Ja talviyöhyt, kesäks’ muuttaa hän.
Sen ympärillä tumma kuusikko,
On polku kaita, läpi metsikön,
Mutt’ kulta kun on rinnallaan
Niin ruusutarhaks ne loihtii hän.
Kun päivä laskuun on entänyt
Ja työstän kotia kohti rientelen
Mä tullessani äkkään silmää kaksi, vai tähtiäkö lie?
Mutt’ kotipolulle ne mua viittailee.

–ls–.


Lähde: Työmies 26.7.1904.