Oli kuudanyö

Oli kuudanyö. Kirjoittanut Kössi Kaatra

Oli kuudanyö ja me kaksin

käsikädessä kuljettiin

meren rantamalla ja siellä

povi povehen suljettiin.

Oi, vieläkö armahin muistat

yöhetkeä herttaista?

Ma en ole ennen, en jälkeen

elänyt tuon vertaista.

Oi, muistatko kuinka me silloin

sadun lapsina ladeltiin

ja kauaksi untemme maille

me miekkoset kiideltiin?

Miten tuskat ja murheet maiset

oli syömelle vennoimmat,

miten sieluihimme me saimme

sulohaaveet hennoimmat.

Miten henget valkeasiivet

meit’ tiellämme palvoivat

ja taivahan tähtöset kirkkaat

joka askelta valvoivat.

Sano, jos sinä voit, mitä saattaa

yö tällainen tarkoittaa

ja voiko sen muistoa koskaan

pois povesta karkoittaa.

Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.