Oleanderisatu
Oleanderisatu. Kirjoittanut Katri Vala |
- Minä olen hyljätyn linnan
- pieni murheellinen neito,
- ja sinä olet suuri, väkevä sankari
- kaukaa ihmeellisestä maailmasta.
- Kenties olet jonkun kreikkalaisen jumalan poika.
- Olemme kulkeneet koko päivän
- loistavassa metsässä.
- Sinne on valunut kultaa taivaalta
- ja putoilee yhä oleanderinkukkia.
- Sinä ihana hullu,
- luulisi taivaan olevan viiniä täynnä!
- »Olet liian säteilevä tänään», sanot,
- »mieluummin katson suoraan aurinkoon.
- Ja niin pieni olet,
- sopisit oikeaan käteeni!»
- Ja silmäsi kiintyvät minuun
- täynnä jumaloivaa hellyyttä,
- ja minä katselen kättäsi
- väkevää ja kaunista
- ja minusta tuntuu,
- että ulottuisin suutelemaan sitä,
- jos nousisin varpailleni.
Lähde: Vala, Katri 1925: Sininen ovi: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.