Oleanderisatu.

Kirjoittanut Katri Vala


Minä olen hyljätyn linnan
pieni murheellinen neito,
ja sinä olet suuri, väkevä sankari
kaukaa ihmeellisestä maailmasta.
Kenties olet jonkun kreikkalaisen jumalan poika.
Olemme kulkeneet koko päivän
loistavassa metsässä.
Sinne on valunut kultaa taivaalta
ja putoilee yhä oleanderinkukkia.
Sinä ihana hullu,
luulisi taivaan olevan viiniä täynnä!
»Olet liian säteilevä tänään», sanot,
»mieluummin katson suoraan aurinkoon.
Ja niin pieni olet,
sopisit oikeaan käteeni!»
Ja silmäsi kiintyvät minuun
täynnä jumaloivaa hellyyttä,
ja minä katselen kättäsi
väkevää ja kaunista
ja minusta tuntuu,
että ulottuisin suutelemaan sitä,
jos nousisin varpailleni.


Lähde: Vala, Katri 1925: Sininen ovi: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.